Siskot, taistelutoverit. Pitkällisen soluttautumisen jälkeen minulle on selvinnyt, miltä tuntuu olla mies.
Normaalitilassa olevasta miehestä tuntuu äidiltä, jolla on 8-kuinen, vauhtia täynnä oleva, (myös öisin) imetetty tyttö ja ihan pirusti univelkaa. Nyt on päästy miehisen olemisen ytimeen!
Meillä on naureskeltu toistemme eroille; pari arjessa selvimmin näkyvää ovat miehen tapa unohtaa valot ihan aina päälle (jos en paremmin tietäisi, niin voisin kuvitella, että se veettuillessaan kävisi räpsimässä niitä selän takana tahallaan päälle - itsehän neuroottisuuden malliesimerkkinä panen. valot. aina. päältä. kun. lähden. huoneesta. Piste.) ja hänen ilmiömäinen kykynsä olla enää näkemättä yhden ainutta tavaraa, joka kerran näpeistä irtoaa. Kun sukan ja sormien yhteys katoaa, sukka lakkaa olemasta. Sitä ei enää ole. Eikä sanomalehtipinoja, tyhjiä tölkkejä, likaisia lautasia, vesimukeja, kahvikuppeja, vaateläjiä, latureita, lista jatkuu, loputtomiin. Sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa, kun ei ole hajuakaan, minne ne tuli tiputettua. (Itsehän toteutan fanaattisesti mottoa paikka kaikelle ja kaikki paikalleen. Kysykää vaikka mieheltä. Mutta tiedänpähän AINA, mistä mikäkin tavara löytyy! Tässä taloudessa päästään sitten toteuttamaan kliseistä "kysy äidiltä" -tematiikkaa.)
Mutta nyt sitä on löydetty tästäkin naisesta ihan uusi maskuliininen ulottuvuus. Nyt, kun rouva on niin väsynyt että kävelee pitkin seiniä, alkavat tavarat unohtua. Kas, kantoliina jäi kodinhoitohuoneeseen, kun lenkin jälkeen käytiin suoraan potalla, vaikka sen paikka on makuuhuoneen naulakossa. Oho, lautanen (ja puoliksi syöty lounas) unohtui pöydälle, kun piti juosta Pikkupöllön perässä olohuoneeseen, jottei muksu pöydällä vuorikiipeillessään syöksy lattiaan otsalohko edellä. Missäs ne kynsisakset olivatkaan? Aha, pipokin unohtui lähtötohinassa...
Positiivista tässä on se, että nyt on todistettu naisväen olevan kehityksessä noin kahdeksan unikidutuskuukautta miehiä edellä (ja toisaalta negatiivista se, että eihän niiltä ressukoilta viitsi enää mitään vaatia), mutta muuten tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta. Äsken oli unohtua valot päälle, kun lähdin suihkuun. Raportoin taas, kun saan itseni koottua henkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!