Tiesinhän minä, että vauvat ovat pieninäkin yksilöitä, mutta nyt sen vasta tajuaa: nämä ovat ihan omia persooniaan.
Pikkupöllö on varsin verbaalinen lapsi. Hän kiljuu, hihkuu, hööhäilee, kihertää, putputtaa, kikattaa, nauraa, mölisee, päpättää, mummailee, murisee ja murmattaa, huhuilee, ähkii, kähisee, kujertaa ja kurnuttaa. Pulputusta kuuluu pitkin päivää hurjina sarjoina. Välillä ollaan ihan hissun kissun ja keskitytään tutkimaan jotain (kiellettyä). Uusin riemunkiljahduksia aikaan saava harrastus on lattiasurffaus. Neiti nappaa tiukan otteen tuolista ja nykyttää sen avulla pepullaan pitkin lattiaa. Välillä pitää pysähtyä nauraa hekottamaan, ja sitten mennään taas. Jos ei surffata, niin pieniä esineitä sihkutetaan lattiaa vasten ja isoja rynkytetään. Näin meillä.
Päivän kiehtova leikki:
Lapsi: vetää liinan sohvapöydältä.
Koira: alkaa jyrsiä liinan reunaa.
Äiti: kieltää, ottaa liinan koiran suusta ja nostaa sen (liinan, ei koiran) pöydälle.
Rinse and repeat, kunnes järki häviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!