Näin kellertyvän, rusehtuvan, punertuvan ja harmaantuvan syksyn ja äskettäin seurastamme poistuneen, surullisen lyhyen kesän (nyyh!) tasapainoksi on hyvä ajatella vihreästi! Meillä on pikkuhiljaa ajauduttu aina vain vihreämpään suuntaan, osin tietoisesti ja osin sen kummemmin ajattelematta. Pikkupöllön tulon myötä sitä on tullut mietittyä kaikenlaista uuttakin, johon ei ole aiemmin tarvinnut perehtyä (kuka lapseton muka tietää viidestä miljardista erilaisesta kestovaipasta, mitähäh?).
Lisäaineet on karsittu ruoasta täysin jo aikaisemmin - vielä ei olla ihan fanaattisissa mittasuhteissa, mutta arkiruoka pyörii kyllä mausta, hinnasta ja helppoudesta tinkimättä puhtaasti nollalinjalla [tosin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että muutama kauppareissu venyi ihan kiitettävästi, kun seisoi lukemassa joka ikisen pakkauksen tuoteselosteen. Nyt on helppo napsia vakiopaketit kärreihin; ehkä "normikauppareissua" nopeampaakin.] - ja nyt kun Pikkupöllö lappaa ruokaa kaksin käsin suunsa summittaiseen suuntaan ja jopa suuhun astikin, pyrin panostamaan vielä enemmän luomuunkin. Turhia kemikaaleja välttelen myös kaikessa mahdollisessa, jopa hiusväreissä. Tämä reuhka kun on kampaajan mukaan väriltään nyt sitä kaikkein halutuinta luonnollista blondia; kiva olla (kerrankin...) muodikkuuden edelläkävijä! P.S. Ei ole ikävä juurikasvua, Nimim. Teini-iän värjäyskierrehelvetti.
Rivien välistä on siis varmaan saanut pääteltyä kestovaipat, kantoliinat ja sormiruokailun, jos on jaksanut kaikki monet, monet blogaukseni lukea. Tämän lisäksi meillä hippeillään perhepedissä ja vessahätäviestinnällä, ja ei, kyllä ei ole kaikki tämä pelkkää äidin epäitsekkyyttä ja uhrautuvaisuutta ja lapsen parhaan ajattelemista, vaikka olisikin niin hienoa vaatimattomana marttyyrinä heittää sivulauseeseen, miten on vauvan tulon jälkeen joutunut raatamaan kynnet verillä, jotta lapsi varmasti saa Vain Kaikkein Parasta (...not, kyllä saa ja pitää olla äidillä oma elämä, johon sisältyy lapsenhoidon lisäksi mm. suklaansyöntiä ja perusteetonta lorvimista), joka tietysti on myös Se Ainoa Oikea Vaihtoehto (...NOT, kukin taaplaa tyylillään. En ihan jaksa ymmärtää niitä mutseja, joiden tärkein elämäntehtävä on osoittaa kaikkien muiden virheet ja viat.). Perhepedissä esimerkiksi yksi raskaasti painava puoltotekijä on Pikkupöllön yönälkä. En vain jaksa kiusata itseäni toistuvilla heräämisillä sekä lapsen nostelulla ja uudelleen nukkuttamisella, kun homma hoituu helposti puoliunessakin, kainalonyytin tuhistessa heräämättä. Kestovaippojen lisäksi meillä myös käytetään reissuilla ja öisin kertakäyttövaippoja, käytännöllisyyden ja äidin yöunien maksimoimisen vuoksi. Tässä voisi toki toisaalta korostaa, että äidin nukkumisen huomioiminen on vain Lapsen Parhaan Ajattelemista eikä mitään itsekkyyttä, koska äiti on alle kahdeksan tunnin yöunien ansiosta ihmisraunio, -hirviö ja -vihaaja - loisteliasta äitimateriaalia siis, kun otetaan huomioon vauvojen tunnettu tapa nukkua yöt sikeästi ja heräilemättä kellon ympäri ja viidet pitkät päiväunet päälle. [Pikkupöllö ei muuten nuku päikkäreitä. Karma kostaa! Olin itse kuulemma uneton lapsi, minkä äitini ilmoitti suhteellisen vahingoniloisen kuuloisena. Liekö ollut huono päivä hällä?]
Vessahätäviestintä on osittain lapsen tarpeiden ja oikeuksien kunnioittamista, osittain tässäkin käytännön arjen helpottamista. Kyllä on kuulkaa eri meininki pestä pelkkiä pikkupissavaippoja köntsä- ja ruikulisotkujen sijaan, ja pottailukin alkoi kuuden kuukauden loppupuolella, kun Pikkupöllö alkoi osata (tuettuna) istumisen. Aiheesta löytyy kattavasti lisää tietoa ja vinkkejä Kiintymysvanhemmuusperheiden yhdistyksen sivuilta - toki vastaan mielelläni kysymyksiin tässäkin tai sähköpostilla, jos joku innostuu. Mistäpä sitä äidit keskenään juttelisivat, jos eivät lastensa eritteistä!
Ekoperheeksi meitä on muutenkaan turha haukkua/kehua, kun syrjäisen sijainnin takia käytössä on kaksi autoa. Toinen seisoo kyllä lähinnä pihassa (ja ihan kohta [Aika on erityisen suhteetonta raksaprojektin aikana: tässä tapauksessa "ihan kohta" tarkoittanee "hyvällä tuurilla ennen joulua, jos planeetat linjautuvat ja keijupöly saa kipsilevyt lentämään seinille itsekseen.] autotallissa!) siltä varalta, että lapselle sattuu kesken päivän jotain, mutta kuitenkin. Ihan ei päästä innokkaimpien julkisten käyttäjien ja lähiliikennesuhaajien seuraan... Perheen kauniimpi aikuispuolisko Perusinsinööri [Onko kukaan muuten huomannut, että kaikilla on sympaattiset ja nokkelat lempinimet kaikille blogissa esiintyville tyypeille? Ryhmäpaine kunniaan ja omia rustaamaan!] on muutenkin - ihan vain periaatteesta, useimmiten, mokomakin pirulainen - antiviherpiiperön ruumiillistuma eikä niele kakomatta ihan mitä tahansa Hippiäisen hippihuuhaata [Tästä epäilemättä lisää avautumista jossain vaiheessa: tohtorintutkinto aiheesta humanistin ja insinöörin yhteiselon ongelmallisuus, psykologiset yhteensopimattomuustekijät]. Ekologisista vedoista parhaimpiin kuuluva kasvissyönti jää myös meiltä väliin juurikin Perusinsinöörin pesun-, nalkutuksen- ja perustelunkestävän lihansyöjämentaliteetin takia. On meillä sentään edes kasvispainotteinen ruokavalio.
Loppuun täysin asiaan liittymätön huomio: lauserakenteiden monimutkaisuus on suoraan verrannollinen suonissa virtaavan kofeiinin määrään. Lisää kahvia! [P.S.2: Tosihippi hauduttaisi vihreää teetä. On kaapissa sitäkin, mutta äitiytyneen empiirinen havainto on, että kahvitta ei pärjää. Yritetty on.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!