Niin, ihan kuin olisi jotenkin muistissa jotain vikaa nykyään... Onneksi kohta ei enää muista, miten paljon parempi muisti aiemmin oli.
...koko edellisen papupatajutun ideahan oli kummastella sitä, miten omituisesti antiikinaikaisten modeemien (Muistattekos ne? Niitten laulua sitä kuunneltiin monet nörväyksentäyteiset tovit.) särinää-kirkunaa-soittoääntä Pikkupöllön yksi ääntely muistuttaa. No, sinne meni modeemiton bloggaus menojaan, mutta lasta saa vapaasti tulla lainaamaan, jos haluaa nostalgianhuuruisen matkan menneeseen.
Muistin pätkimisen lisäksi pätkii ihan kohta myös järki: lupauduin
sitten - I kid thee not! - tekemään pari työhommaa. Nyt kun on ensin suihkittu teknisen tuen
kanssa kaksi päivää sähköpostisotaa temppuilevan ja pätkivän softan
takia, voidaan keskittyä tekemään viikon työt viidessä päivässä.
Nettikin muuten pätkii. Freelancer ei osaa (voi) sanoa ei, mutta pitänee yrittää opetella seuraavaksi
kieltäytymisen jalo taito. Kunhan ensin tästä selvitään jotenkin
hengissä. On aikamoista juhlaa istahtaa koneelle kakkostyöpäivän pariin
13 - 15 tunnin tauottoman (Niin, muistinko kertoa, ettei Pikkupöllö nuku
päiväunia?) lapsenhoitotyöpäivän jälkeen. Paitsi että eihän tämä mitään
työtä ole! Veronmaksajien piikkiin kotona lorvimista, niin.
Nyt jo väsyttää niin paljon, että tekisi mieli vain itkeä, mutta jospa sitä ensin vääntäisi muutaman tunnin työ- ja kotitöitä. Jos sitten vaikka ei enää jaksaisi edes itkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!