Taas tuli todistettua, että vanha kansa oli viisasta ja sanavalmista. Itku pitkästä ilosta ja unettomuus maniasta. Taas mennään siis siinä väsymyksen tilassa, ettei uni tule, vaikka silmät putoavat päästä - eipä silti, että ihan ylettömällä tahdilla olisi tilaisuuksia tarjottukaan, niin eivät suotta harmita käyttämättä jääneet mahdollisuudet.
Pikkupöllö sentään on suhteellisen vähän raivokiukkuinen, vaikka unta tuli viime(kin) yönä vain repaleisissa pätkissä ja vähän (eli "vähän") turhan vähän yhteensä. Tämä on kuulkaa tätä uutta positiivisen ajattelun harjoittelua!
Kaikki eilisillan luovuuden huumassa luonnoksiin sählätyt aiheet tuntuvat latteilta ja turhilta, mutta onneksi ei tässä työkiirehässäkässä nyt ehtisi mitään kirjoitellakaan.
Äiti on nyt vähän väsynyt, mutta onneksi on kahvia. Ja mies, joka tulee etuajassa töistä, jotta äiti saa aloittaa työpäivänsä päivällä eikä iltamyöhään. Deadline: perstai. Viikonlopun suunnitelmissa: unta vuorovedoin vanhemmille, ja äidin diktaattorina saneleman päätöksen mukaan navan täydeltä pitsaa. Piste.
P.S. Vaipanvaihto sujuu sutjakasti, kun alustalla on apuna aina yhtä avulias, 16-kiloinen Pupunaattori. Siis tää peppu tuoksuu NIIN huumaavalta! Miten niin ei mahduta kaikki tähän? Kai tästä pyyhkeen reunasta nyt voi vähän maistaa?
Mulla roikkuu työpöydällä joskus viikkokausiakin tekstejä mitkä millon tuntuu TOSI tärkeiltä ja välillä sitten ihan tyhmiltä aivopieruilta ja välillä niihin tulee lisää tekstiä ja välillä poistaa kaiken jne jne.
VastaaPoistaJustiinsa karsin ikivanhoja epäolennaisuuksia alta pois, kun alkaa muuten ahdistaa oma saamattomuus. :) Nämä uudemmat pääsi vielä seulasta läpi, mutta saapa nähdä milloin taas innostuu väkertämään.
VastaaPoista