Täh, täh, täh! Niin, pikkulintuja siellä.
Pihakuusessa vilisi talitiaista, hömötiaista, sinitiaista; kauempaa metsästä kommentoi korppi. Lintujen säksätystä ja Pikkupöllön innokasta huhuilua lukuun ottamatta täysi hiljaisuus, pikkupakkasen nipistely, lumen ja kuuran peittämä maisema, lapsen puhdas ilo.
Taivas vaaleanharmaata lumipilveä, mielessä hetken rauha ja syvä onni.
 |
| Seis! Pysähdy tähän näin. |
Pitäisi opetella pysähtymään joka päivä.
Totta! Vieläkun tuolta puiden välistä näkyisi aurinkoa..... Mulla on Sulle tunnustus, käys koppaamassa :) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/2013/01/tunnustelua_15.html
VastaaPoistaSus siunatkoon, kylläpä te nyt pommitatte! :) Kiitos!
VastaaPoistaMinusta tänään nimenomaan tuo auringon puute teki tunnelmasta niin pysähtyneen, sellaisen seesteisen ja ajattoman. Yleensä itsellä kuplii aina päällimäisenä tunteena ilo, kun aurinko paistaa, niin tänään oli hyvä päivä tuntea pitkästä aikaa rauhaa. :) Eipä silti, kelpaisi kunnon arskakin!