Tuomittu, syyllinen

Lähiömutsin teksti syyllistymisestä pakotti minutkin ottamaan kantaa vaikeaan aiheeseen (vaikka mitään järkevää ei kuitenkaan saa sanottua, kun ei ole vuoteen nukkunut ja kirjoittaa tekstinsä seitsemässätoista pätkässä...). Tämä on taas näitä loputtomassa suossa talsimiselta tuntuvia asioita; toisaalta, toisaalta, mutta kun, entä - näkökulmia on sen verran monesta suunnasta, että on hankala olla tyhjentävästi mitään mieltä. Paitsi siitä suunnilleen kaikki lienevät samaa mieltä, että sekä syyllistämistä että syyllistymistä tapahtuu aivan liikaa ja lähinnä turhaan (toim. huom. kaikilla muillakin osa-alueilla kuin äitiydessä, mutta jospa nyt yritettäisiin pysyä suunnilleen aiheen rajoissa...).

Omalla kohdallani voin sanoa, että olen tyytyväinen näihin valintoihin, joita Pikkupöllön kanssa on tehty. Minusta jokainen ei kylläkään ole automaattisesti "lapselleen paras äiti", mutta kukaan ei myöskään pysty olemaan täydellinen, eikä tarvitsekaan. Aina voisi (ja pitäisi) pyrkiä olemaan parempi ja kehittymään äitinä ja ihmisenä, mutta omien rajojensa puitteissa.

Meillä näissä suurimmissa äitiyden kiistakapuloissa (imetys, vaipat, nukkuminen, kantaminen/vaunut, ruoka) on menty hyvin puhtaasti vihreällä linjalla. Pikkupöllö täyttää pian vuoden ja saa edelleen rintamaitoa (ja vielä pidemmällekin, jos kaikki sujuu hyvin). Vaipparintamalla käytetään (ehkä hieman epätavallista?) vessatus-kesto-kertsikomboa. Vaunutkin löytyy, mutta valtaosin Pikkupöllö kuikuilee liinasta. Alusta asti on syöty vain itsetehtyä sormiruokaa. Enkä silti pidä yhtään huonompana äitiä, joka käyttää korviketta, purkkiruokaa ja kertakäyttövaippoja - hyvä äitiys koostuu pikkupalasista (esmes ym. aiheista, mutta niin paljon muustakin), joista jokainen valitsee itselleen tärkeimmät ja helpoimmat, omaan elämäntilanteeseensa sopivimmat. Niin kauan, kun lapselle ei tee henkistä ja/tai fyysistä haittaa, on aika sama, miten äitiyttään toteuttaa, mistä joustaa, mistä luistaa, missä on ehdoton, mitä painottaa.

Imetys: Minulla imetys onnistui, enkä näe mitään syytä olla imettämättä. Se on ilmaista, terveellistä ja henkisesti hyväksi molemmille osapuolille, ekologista, ja ennen kaikkea niin helppoa: ei purkkien lämmittelyä, pullojen pesua, kaupassa ravaamista. En ole mikään kehoni äitiyden alttarille ja lapsen hyväksi uhraava supermutsi vaan helpoimman kautta menijä. Okei, paitsi silloin, kun Pikkupöllö hampaidensaantikiukussaan purki tuskaansa puremalla. Tissit verillä imettäminen lasketaan uhraukseksi. Au.

Vaipat: Pikkupöllöä vessatetaan, koska - alun rankkuudesta huolimatta - tässäkin mennään helpoimman kautta. Vaippoja ei kulu enää juuri lainkaan, ja tyttö on osannut jo kauan käydä potalla. "Kun tämän hoitaa nyt, ei tarvitse huolehtia siitä myöhemmin" -periaatteella ei pääse paska kertymään, kirjaimellisesti sinne vaippaankaan. Kestovaipoista toki koituu myös "ylimääräistä tekemistä" pyykkäyksen ja tiheämmän vaihtovälin muodossa, mutta koska asia on itselleni tärkeä, sen tekeminen ei ole vastenmielistä. Ja toisaalta: jos olisin parempi äiti ja ihminen, meillä käytettäisiin kestovaippoja myös öisin. Alusta asti öisin on kuitenkin käytetty kertakäyttövaippoja, koska kestoissa imuteho ei vain riitä koko yötä, ja kun Pikkupöllö nukkuu muuten niin huonosti, että olen ollut koko vuoden jaksamisen äärirajoilla, niin omien yöunten maksimointi on sellainen asia, josta en tingi. Olkoon se sitten puhdasta itsekyyttä tai lapsen parhaan ajattelemista "levännyt äiti on kiva äiti" -mentaliteetilla, tässä ei ole mitään vaihtoehtoa, enkä suostu syyllistymään tästä. Mieluummin kertsit kuin äiti lataamolla. Vaikka minusta siis kestovaipat ovat ehdottomasti paras valinta (kaikilla muilla mittareilla kuin imuteholla, mistä selvitään tihentämällä vaihtoväliä), niin ei pakota pätkääkään, jos joku muu käyttää kertsejä. Siihen on varmasti syynsä, ja sillä tavalla elämää helpottamalla säästyy aikaa ja voimia johonkin muuhun. Samaten minun elämääni ei hetkauta mitenkään, jos joku toinen vessattaa lapsensa keskellä yötäkin. Hyvä heille, ei mitenkään pois itseltäni.

Nukkuminen: Pikkupöllö nukkuu edelleen äidin vieressä. Tähänkin voisi omaa uhrautuvaisuuttaan korostaen loruilla pitkät hippipätkät läheisyydestä ja lapsen henkisestä hyvinvoinnista (ja pohjimmiltani toki pidänkin sitä lapselle hyvänä, eihän typy muuten kainalossa nukkuisikaan, mutta ei tämä itselleni mikään uhraus ole), mutta myös tässä yksi painavimpia tekijöitä on äidin uni ja sitä kautta jaksaminen: on vain kaikista helpointa, kun lapsi nukkuu vieressä, eikä minun tarvitse nousta sängystä monta kertaa yössä. Toisilla lapsi nukkuu sikeimmin omassa sängyssä, joten mitä järkeä olisi pilata kaikkien yöunet nukkumalla väkisin perhepedissä?

Kantaminen/vaunut: Pitkät portaat, pitkä ja jyrkkä pihamäki, koira, syrjäseudun huonosti hoidetut tiet = kantoliina, koska niin on helpompaa. Toki arvostan kantoliinassa kaikkia erinomaisia hippiominaisuuksiakin, mutta meillä käytettäisiin liinaa joka tapauksessa, koska lapsi ei kerta kaikkiaan viihdy vaunuissa.

Ruoka: Tämä on itselleni tärkeä asia, jonka kohdalla olen valmis tekemään muutakin kuin helpoimman. Tässä ei siis todellakaan mennä helpoimman kautta, mutta ei myöskään yltiö-överisti itse kasvatettujen luomujuuresten höyrytyksellä (ja jos joku oikeasti jaksaa kasvattaa itse lapsen vihannekset, älköön nyt syyllistykö tuosta kommentista. Niin on taatusti lapselle parempi, mutta omalla kohdallani se on liikaa, enkä syyllisty tässä omasta lusmuilustani.). Aiheesta saisi kokonaisen romaanin, ja ehkä kirjoitan siitä myöhemmin enemmän, mutta summa summarum: kaikkien hyvien tekijöiden takia sormiruokaillen kotiruokaa.

Hyvä (hippi)äiti -pisteitä siis ropisee, mutta ei pelkästään "oikeista syistä" - lapsen Ehdottomaksi Parhaaksi (ja koska näin on nykyään tosi mageeta tehdä) -, eli miinusta varmaankin siitä, ja kuten sanoin, en koe olevani mikään paras äiti, joka on aina oikeassa. Nämä valinnat sopivat meille ja heijastavat meidän arvojamme ja elintapojamme. Joku toinen valitsee toisin, koska on eri elämäntilanteessa eri lapsen/lasten kanssa, ja niin pitääkin. Elämä on enemmän kuin osiensa summa, mutta totta munassa jokainen niistä osista vaikuttaa toisiinsa. Jos ei pidä ruoanlaitosta, purkkiruoka on helpompi vaihtoehto kuin hampaat irvessä keitosten pohjaan polttaminen. Jos rakastaa keittiössä puuhailua, miksi ei tekisi lapselle ruokaa itse, vaikka se viekin enemmän aikaa ja voimia kuin mikron plinkauttaminen? Harva asia on itseisarvoltaan niin mustavalkoisesti toista parempi, että sama sopii kaikille.

Vielä itse ydinaiheesta, syyllistämisestä/syyllistymisestä sen verran, että siinä on varmasti taustalla (niin kuin moni Lähiömutsille kommentoinut jo sanoikin) huono omatunto ja syyllisyys siitä, ettei itse yllä omiin ihanteisiinsa. Samaten - etenkin kirjoitettuna - tuntemattoman ihmisen puheesta (tekstistä) on todella vaikea hahmottaa sävyjä, ja kaikki tulkitaan omien arvolatausten ja kokemusten kautta. Tämäkin teksti on ihan hyvässä hengessä, korkeintaan hieman itseironisesti, kirjoitettu, mutta taatusti jonkun mielestä täyttä veettuilua. Itse en syyllisty muiden valinnoista mutta tunnen syyllisyyttä siitä, etten yllä äitinä parhaimpaani. Olen kyllä tarpeeksi hyvä äiti (Hei, se on vielä hengissä! Tuskin [kovin pahasti] traumatisoitunutkaan!) mutten paras, mitä voisin olla. Näplään kännykkää lapsen leikkien lomassa (koska oma aika, edes hetki, edes joskus, pliis), olen nälkäisenä ja väsyneenä kiukkuinen (loistoäitimateriaalia siis jo lähtökohtaisesti), meillä voisi joskus (ja tarkoitan "joskus") olla siistimpää... Mutta kuten sanottua, kukaan ei pysty kaikkeen. Jos meillä olisi siistimpää, meillä syötäisiin purkkiruokaa. Elämä on valintoja täynnä. Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö elämästä turhaan yhtään vaikeampaa kuin mitä se on. Teette sen, minkä jaksatte ja koette tärkeimmäksi, ja lintsaatte siinä, mikä on raskainta ja turhinta. Mitä siitä, jos jollain toisella prioriteetit ovat toiset? Äitiydessä se ainoa oikeasti tärkeä asia on rakastaa lasta ja huolehtia hänen perustarpeistaan. Kaikki muu on sitten plussaa, tuleepa se kestovaippojen, ulkoleikkien, muskarin, vauvauinnin tai iltasatujen muodossa (Niin, meillä ei muuten ole harrastettu muskaria eikä vauvauintia, koska voimat ja aika eivät riitä. Tuskin kasvaa sivistymätöntä sohvaperunaa hänestä silti, toivon.). Antakee ny itellenny ja toisille vähän armoa.

(Otsakkeen viittauksen bongaamisesta viisi hevipistettä! Jos Stam1nan poijjaat eivät ole tuttuja, suosittelen tutustumaan.)