Kas niin... "Jokunen" "pieni" hetki on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tässä on tullut jo mietittyä, onko koko blogin pitämisessä mitään järkeä. Oma aika on niin kortilla, ettei edes suihkuun pääse (ja mistä lähtien henkilökohtaisen hygienian hoitaminen on ollut omaa aikaa, kysynpähän vaan?), niin ne vähät rauhalliset hetket haluaa käyttää johonkin muuhun kuin koneella istumiseen. Toisaalta valoisan ajan lisääntymisen ja kevään odottelun huomaa piristävän: takaraivossa muhii monen monta juttuaihetta, jotka olisi kiva saada valmiiksi. Jospa tämä tästä siis taas...
Vauvantahtisuudesta on jouduttu tinkimään sen verran, että Pikkupöllö on opetettu nyt nukahtamaan ilman rintaa. Maitoa juodaan kyllä edelleen ennen unille menoa ja öisin, mutta itse nukahtamishetki on nyt äidin jaksamisen takia alettu hoitaa vieressä pötköttämällä. Nyt Perusinsinööri voi hoitaa edes osan nukuttamisista ja alkuillan heräilyistä - halleluja! - eikä minun tarvitse päivystää jatkuvassa hälytysvalmiudessa joka pirun hetki. Että jos nyt sinne suihkuunkin vaikka pääsisi joskus.
Muuten väsymystila alkaa olla taas naurettavaa luokkaa. Kotihoidon tuella kun ei mitenkään juhlita, niin ollaan päädytty siihen, että teen osa-aikaisesti (lue: hyvin satunnaisesti ryppäinä, aina kerralla liikaa) töitä. Itselle luontevimmalta tuntuisi pitää lasta kauan kotona - jotenkin tuntuu, ettei näin pientä voi mitenkään laittaa vielä hoitoon (ja tämä siis puhtaasti oma tunne oman lapsen kohdalla, en todellakaan kritisoi millään lailla muiden päiväkotipäätöksiä!) - mutta ei ole kivaa elää "miehen siivelläkään" (eikä nyt mennä yhtään siihen, että kotona lapsen kanssa oleminen käy kyllä työstä) ja laskea joka pennosta. Eli illat/yöt on nyt tällä hetkellä pyhitetty paniikinomaiselle työtahdille. Suihkuun sitten ehkä ensi kuussa.
P.S. Sitä luulisi, että kaikki tämä lapsen ympäriinsä kanniskelu (niin, en kai unohtanut valittaa, että lapsella on vaihteeksi "en viihdy yhtään lattialla" -kausi?) palkittaisiin upeilla käsivarsilla, vaan ei. Toisia on siunattu solakoilla hauiksilla, toiset ovat näköjään luonnostaan ja pysyvästi tanakan täti-ihmisen ja karvattoman simpanssin risteymiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!