sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Plussaa, miinusta, plusmiinusnollaa

Jos ei elämässä muuten mitään tasapainoa (henkistä ainakaan) ole, niin kökköys- ja kivuusmitat ovat kyllä kuunvaihteen kieppeillä tasalukemissa.

Pikkupöllö saa taas hampaita, ja hetken jo paremmalta näyttäneet yöt palasivat pikaisesti katastrofiluokitukseen. Yömaidottomuudesta oltiin jo päästy onnistuneesti, mutta nyt turvaudutaan taas mihin tahansa, jotta saadaan nukuttua edes vähän. Pitkä, pitkä miinus. Jatkuu toiselle sivulle asti.

Mutta: äitee vietti ensimmäisen tyttöjen illan puoleentoista vuoteen! Kuoharia! Kikatusta! Syvällisyyksiä! Menoa latisti hieman, eikä ihan niin vähääkään, edellisyön hieman, eikä ihan niin vähääkään, vähiksi jääneet unet, mutta tulipahan rokattua livekeikalla ja oltua ensimmäisen kerran iltavapailla. Oli kuulkaa kynsilakat ja kaikki, ja illan teemasta poiketen mustan tilalla pirtsakan violettia, koska elämänilo ja kevään kuplinta rinnassa. Minulla. Nykyisellä kestoangstaajalla, joka laahustaa väsypeikkona pakkotekemisestä toiseen. Loppuillasta keskustelun taso ei ehkä ollut enää mieltäylentävän laadukasta, mutta ainakin pysyin vielä aiheessa, ainakin suunnilleen. Plussaa, plussaa, paksua ja leveää plussaa.

Aurinko on paistanut viikon sisään enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Lämpöä, energiaa, elämää. (Pölyvuorien näkymisestä tulisi miinusta, mutta meillähän ei tietenkään ole hiukkasen ripettäkään pölyä missään. Koska itsehän jaksan siivota joka kuukausi päivä vähän sieltä täältä perusteellisesti.)

Perusinsinööri vietti päivän autotallin kimpussa, joten sekin murheenkryyni etenee (tosin tämä toki tarkoittaa sitä, että iltatöitä on itsellä tiedossa. Miiiinus, sanon minä.). Nyt yhdessä nurkassa roikkuu nyrkkeilysäkki, joka on odottanut pääsevänsä aggressionpurkukohteeksi kaiketikin kaksi ja puoli vuotta. Joskohan tässä pikkuhiljaa saataisi näihin kivikoviksi jumiutuneisiin pökkelöhartioihin liikettä?
Nyt tämä kamuaa peiton alle, jotta ehtii nukkua jokusen silmällisen ennen ensiherätystä. Jos sitten huomenna niitä töitä. Kahden illan edestä. Mutta kevät! Plusmiinusplusmiinus elämä on taas kuitenkin ihan kivaa!

4 kommenttia:

  1. Oioioi millä keikalla? Mulla on kamala keikkakuume. Ja festarikuume. Bebelle peltarit ja menoks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omnium Gatherumia pääsin ensi kertaa näkemään, kyllä oli hyvä. :) Minä jo viime kesänä mieluilin festareille, mutta mies ei suostunut. Jospa tänä kesänä! Jos ei muuten, niin murjottakoon yksin kotona. :P

      Poista
  2. Iso jee kuoharille ja kikatukselle!

    Pölyvuorista tuli mieleen, että tänä vuonna on varmaan vihdoin pakko pestä ikkunat. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli superjeeee! Se huono puoli tässä vain on, että nyt tekee heti mieli uudemman kerran viuhtomaan.

      Voi kirotut ikkunat. Laistaisikohan itse vielä syksyyn asti...?

      Poista

Antaa paukkua!