He ovat yhä hengissä!

Huoli pois, te sankat joukot ja runsaat massat, jotka janoatte sanaisia helmiäni! Suollos jos toinenkin on luvassa hyvinkin piakkoin, sillä työprojekti on viime hiplausta, hiontaa ja viimeistelyä vaille valmis, ja aikaa jää täten mielipuolisen näppiksen hakkaamisen lisäksi myös harkitun mielipuoliseen näppiksen hakkaamiseen, aka blogeissa roikkumiseen. Onneksi vastausta odottavia välilehtiä ei ole kertynyt selaimeen vielä kuin komeat yksitoista kappaletta...


Viikonlopun suunnitelmat: kuoharia, herkkuja, hyvää ruokaa, parisuhteilua, raksailua, perhekäpsyilyä, kunnianhimoista siivousta (sis. mm. vaatehuoneen läpi käymisen), lapsen kanssa kaupungilla seikkailua, lepoa, leipomista.

Mieli alkaa jaksaa raahautua synkkyyden alhosta ja epätoivon syövereistä taas vaihteeksi inhimilliselle tasolle, kun a) työtaakka on pudonnut harteilta ja b) kainaloonkäärintä ja yömaitoon turvautuminen on tuottanut kaikesta paheksuttavasta epäjämäkkyydestään huolimatta unettomiin öihin edes vähän unta. Tänään paistoi todistettavasti aurinkokin:

Kuul, mään! Rokbeibi(t) pakkasessa