Pikaisia kuulumisia

Niin se aika rientää, kun on hauskaa kiire. Satunnaiset työt vaihtuivat nyt säännölliseen osa-aikatyöhön, ja ennestäänkin rutiinittomat päivät hakevat nyt ihan uusia uomia. Kassellaan, kauanko tätä jaksaa. Vissiin pitkään, kun on pakko.

Pikkupöllön 12 helmihammasta on saamassa seuraa kolmesta (3[!]) uudesta kaverista, ja neljättäkin odotellaan entisen parittainpuskukaavan mukaan. Että ihan hyvin on taas nukuttu, tai sitten ei. Mutta onneksi on löytynyt viihdykettä: aina voi kävellä takaperin tai varpaillaan, tai jos ei voi, voi istua ylhäisenä pyyhkeellä ympäri taloa vedettävänä. Matkaan, orja jalo ratsu! Tuotekehittelen kuumeisesti Pupunaattorille valjaita, joilla uljas peto voisi tassutella ympyrää saareketta kiertäen, pyyhettä ja lasta kiskoen. Tosin alati valpas vahtikoira nukkuu vuorokaudesta noin 22 tuntia, että vähänlaiseksi saattaisivat kyydit jäädä.

Tänään olisi Naisten Kympin juoksukoulun ensimmäinen osuus. Jänskättää! Patalaiskuuden iskettyä Perusinsinöörin polvienparantelukäskystä olen nyt kuuliaisesti lorvinut ottanut hivenen kevyemmin, ja polvet ovatkin ainakin kävelykunnossa. Illalla tai viimeistään huomenna sitten nähdään, ovatko juoksukunnossakin. Kunnon taas voinkin sitten taata kadonneen sen siliän tien. No, lauloi tullessaan ja vihelteli mennessään...