Kevät tuli, kevät meni

Kerkesin jo intoilla kevään tulosta, kun aurinko paistoi kokonaiset kaksi päivää. Piha oli sula ja kuiva, lapsi viihtyi nurtsilla ja itse saattoi haaveilla tuonne ja tuonne ja tuonnejatuonnejatuonne tulevista niistä sun näistä istutuksista. Joita ei kylläkään tänä kesänä ehditä mitenkään, mutta uneksiahan saa.

Nyt sitten sataa losottaa, univelka painaa kuin ihmiskunnan synnit ja työaikataulu on huolestuttavan lähellä käsistä karkaamista. Mutta jos nyt kerrankin keskitytään silti tähän positiiviseen: Korvasieniä! Tulppaaneita! Raparperiä!

Yksi pieni sieni marssii arskaa päin...

Herkkurykelmä

Tulppaanihan se!

Raparperintynkää

Nyt on grillauskausikin potkaistu käyntiin ja tänään on juoksukoulun toinen tapaaminen. Sää ei suosi, ja sitten edelliskerran olen käynyt tasan sen yhden surullisen pyrähdyksen, mutta onpa silti mahtava päästä a) liikkumaan ja b) tyhjentämään pää työ- ja kotiasioista edes hetkeksi. Saattaapi myös olla tiedossa jotain postauksen arvoista asiaa, että pysykäähän kanavalla. Tai älkää suotta, todnäk saatte odotella ensi kuun puolelle, että ehdin mitään näpytellä...