Juuri tällä hetkellä en jaksa olla innoissani työelämään palaamisesta. Kyllähän minä joitakin projuja väänsin kotiäitinä aiemminkin, mutta nyt tätä pitäisi jaksaa tehdä koko ajan. Ja sanoessani koko ajan tarkoitan jokaista surullisen vähäistä vapaa-ajan hippusta, joka minulle liikenee. Ja loppuajan voikin sitten stressata jäljellä olevan työn määrää, sitä että pitäisi juuri nytkin olla tekemässä töitä, sitä mitä ei ehdi tehdä koska pitää tehdä töitä, ja sitä mitä pitäisi silti jotenkin jaksaa tehdä.
Sen sanottuani voinenkin hehkuttaa päässeeni tänään viettämään kerran kahdessa kuukaudessa -perinteen mukaista neljän tunnin "vapaapäivääni". Tukka on siis saksittu taas vähän siistimmäksi ja asioita hoidettu tehtävälistalta. Vastapainoksi olen ahdistunut stressimöykky, kun ajattelenkin, miten monta tuntia vielä pitäisi jaksaa töitä ja kuinka paljon huomenna väsyttää. Onko kukaan muu muuten huomannut, miten äitiä rankaistaan vapaahetkistä? Pitkään yökuivana pysynyt koira herätti viime yönä kolme kertaa halutessaan pihalle (no, herätti kuitenkin, eikä ruikkinut pitkin lattioita. Säästyimmä sentään siivoamiselta!). Lapsikin havahtui keskellä yötä, ja tietenkin aamuviideltä virkkuna ylös. Onneksi on kahvi. Keskiviikkona aion myös päästä seuraaviin juoksuharkkoihin, vaikka henki lähtisi. Todennäköisesti myös lähtee, koska edellisten jälkeen olen ehtinyt lenkille yhden (1) kerran (saako kysyä, minne hävisi kaksi viikkoa ja kenen luvalla?). Koski polviin.
Hyvä tästä tulee. Lisää kahvia!
Mulla on ollut muutama pieni homma tehtävänä (toinen itse asiassa edelleen kesken), ja mietin eräänä päivänä sinua että missä välissä saat ja jaksat keskittyä töihin. Välillä puuhailen yömyöhään ja usein siinä käy niin, että sitä pääsee tekemisen meininkiin eikä sitten saakaan yöllä unta (ja kohta herää lapset ja koirat...).
VastaaPoistaPystytkö jättämään kotitöitä vähemmälle, kun työprojekti on kesken? Jostain päästä pitäisi osata höllätä, kun jotain tulee lisää, mutta helppoahan se ei ole.
Minullahan olisi oma luontainen rytmi kyllä ilta- ja yöpainotteinen, siis että nukkuisin puolillepäivin ja valvoisin aamuyölle, ja monesti kymmenen jälkeen illalla olisi tehokasta työaikaa. Paitsi nyt, kun alkaa silmät luppasta kahdeksalta... ja mitä myöhempään menee, sitä enemmän ahdistaa, kun herätys on viimeistään viideltä. Tai kahdelta, kuten viime yönä. \o/
PoistaPakko on jättää, ei vain riitä voimat mitenkään. Tosin kun päivällä ei pysty töitä tekemään, niin yritän sitten raataa kaikki kotityöt päiväsaikaan, että illalle ei jäisi mitään muuta kuin työt. Koska pakkohan ne puhtaat astiat ja vaatteet on kuitenkin saada... huoh. Omasta ajasta lähtee näköjään ensin. :(
Oi, paljon paljon jaksuja sullekin! Kuulostaa todella hektiseltä! Koita ottaa edes niitä pieniä arkihetkiä välillä sillee syvään hengitellen&rauhassa.... ;D hah, mitä humpuukia! Mutta ainahan sitä voi yrittää :) Voimia!!
VastaaPoistaKiitos! On kyllä ollut vähän kammottava viikko, saapa nähdä mitä on kuukauden puserruksen jälkeen elämä. :D Paistaisi nyt edes tuo kirottu aurinko välillä... Ulkona saa aina hetken hengähtää, kun viskaa lapsen tutkimaan nurtsia ja seisoo itse vieressä nollat taulussa. :) Tsemppiä kamalasti teidänkin myllerykseen!
Poista