sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Frrrriiiidoooomm! ja mitä siitä seuraa

Vaikka Mel Gibsonin leffoissa on hieman liioiteltua sankaripaatosta, ja käytän tässä määritettä hieman hieman liberaalisti, niin olo oli kieltämättä kuin William Wallacella, kun karautin eilen (")uljaalla(") (pelti)ratsullani kohti yksinäisen sankarittaren seikkailuja. Kolme ja puoli tuntia  I H A N  Y K S I N, miettikää. VAPAUS! Valtaosa sydämentykytyksistä ja vatsanpohjan kihelmöinneistä taisi kuitenkin johtua puhtaasti siitä, että olen koko talven aikana tainnut ajaa kolme (3) kertaa ja nekin kaikki viime vuoden puolella. Oli hieman liukasta, jälleen liberaalisti ilmaistuna. Kun keskittymiskyky ja reaktionopeus ovat kuin takaraivoonsa naulaisesta halosta saavalla umpikänniläisellä, autonratti ei ole ehkä se soveliain sijaintipaikka.

Kaiken keskittymiskykyni pinnistäen pääsin kuitenkin ehjin nahoin ja pellein perille asti, enkä vähiten vähäisen liikennemäärän ansiosta. Sain asiat hoidettua (nyt on lapsella oma hammastahna, apteekissa myytävän Salutemin lastenversio) ja ehdin pyöriä "katselemassa" alemyyntejä (itsehän olen tiukan ekologis-eettis-siivousnatsillis-minimalistisesti materiaa vastaan, eikä meidän taloon osteta mitään turhaa roinaa pyörimään nurkkiin, piste. Siksipä mukaan tarttuneet kaksi paitaa olivat a) hintansa puolesta erinomainen sijoitus, b) siistissä aikuismaisuudessaan teinihupparilinjalle jämähtäneelle kypsälle naiselle tarpeellinen ostos ja c) viisi kiloa vyötäröltä kadottavana yhdistelmänä pakkohankinta.) ja - kyllä vain, hyvät ystävät, kyllä vain - istua kahvilla lukemassa kirjaa, kuten eräät viisaat tapaukset ajankuluehdotukseksi tarjosivat. "Harmi kyllä" "unohdin" kirjan kotiin, joten "jouduin" käymään kirjakaupassa. Nyt seuraa vapauden aiheuttaman onnen ja ilon yhteisvaikutelman tuottaman avoimuuspuuskan aikaansaama häpeällinen, häpeällinen tunnustus. Jos haluatte jatkossakin arvostaa allekirjoittanutta, hypätkää seuraavaan kappaleeseen. Kiitos. Ja anteeksi: olin hieman haaveillut nappaavani mukaan jonkin Nora Robertsin. Nyt, kun olette koonneet itsenne takaisin istuma-asentoon sieltä lattialta ja kuivanneet epäuskoisen naurun silmiin nostattamat kyyneleet, antakaa kun selitän. Kaiken tämän kyynisen, kylmän analyyttisen ja viileän älykkään kuoren alla piilee kuin piileekin intohimoinen romantikko, ja Robertsin "oikeat" kirjat (eivät ne Harlekiini-kammotukset, hyi yök) ovat höttölukemiseksi ihan kelpo kamaa. Kaunista, sujuvaa kieltä, järkevä (dekkari)juoni, ja niin, ah, sitä romantiikkaa. Tupla-anteeksi: suomennokset eivät vain toimi. No eniwei, oli eioota ja jouduin ottamaan dekkarin. Han kom på svenska den här gången, ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Mutta raaka perhemurha ei nyt ihan ollut nappiosuma siihen tavoiteltuun fiilikseen.


Jännitystä, herkutusta ja vipinää suoniin.

Mukaan kahvilasta tarttui myös illaksi yllätys Perusinsinöörille, jonka kanssa juhlimme keskelle ensi viikkoa sattuneen hääpäivän eilen (kun nyt ette kuitenkaan malttaneet olla lukematta, niin osaatte ehkä arvata, että tällaiset hupsut romantikot menivät naimisiin ystävänpäivänä) syömällä perinteiden mukaan puoliksi kaksi erilaista kakkuviipaletta, voi ällöimelyyden tihkuvuutta. Ei sentään syötetty toisiamme tai oltu kermavaahtosotasilla.

Siihenpä se vapauden hehkutus sitten päättyykin. Kampaaja oli - käsnälleen tapansa mukaan - puoli tuntia myöhässä, joten vähän kiristi ohimoa istua odottelemassa turhaan, kun ei ihan ylettömän paljon tätä omaa aikaa ole tarjolla. Joka tapauksessa hömpöttelyhemmottelu tekee aina hyvää, selvisin kolaroimatta takaisin mualle, ja - siitä ajamisen puutteesta huolimatta - sain auton pihaan asti, ja jopa ensimmäisellä yrittämällä. (Pihatie on siis jyrkkä ja mutkainen mäki, ja tuo oma peltiheppani tulee etuvetona huonolla kelillä ylös vain takaperin. Laskekaa siitä, miten todennäköisesti a) olemattoman vähän ajanut ja b) humalaan verrattavissa väsymistilassa oleva ihminen* huomaa humpsahtaneensa ojaan. Aerobisesta liikunnasta kävi se sydämentykyttely.)

Tähän auvoista lätinää romanttisesta illasta, joka päättyy tietenkin kesken kaiken siihen, että lapsi herää juuri kun mies on viemässä koiraa iltapissalle, ja äiti pääsee yöksi valvovan lapsen viereen eikä suinkaan yksin sohvalle nukkumaan pitkiä, yhtenäisiä yöunia vietettyään romanttisesti helliä hetkiä miehensä kanssa. Päiväsaldo jäi silti plussalle, ja nyt pitäisi jaksaa enää päättää, nukkuuko päikkärit eikä ehdi tehdä mitään vai jättääkö päikkärit väliin eikä jaksa tehdä mitään.

* Kieltäydyn kirjoittamasta nainen; ojaan on päätynyt kaksi autoa, joista molempia ohjasti mies. Terveiset vaan appiukollekin.

12 kommenttia:

  1. Nyt mun vilkkaassa mielikuvituksessa te käyttäännytte kuin ne amerikkalaisissa häävideoissa olevat hullut jotka läiskivät toisiaan naamoille täysin kelvollisella kakunpalalla ;D siis syödähän ne herkut pitää, mun tekee usein mieli kiljua ruudulle, et kaameaa tuhlausta!! ;D

    VastaaPoista
  2. :D Itsehän - romantiikkaa sykkivänä runosieluna - olisin voinut vaikka herkän hetken pauloissa heittäytyä sohvalle pieneen kaakkupainiin, mutta kun tuo mies on niin kamala tosikko! ;) ...ei tosi, ruuan tuhlaus on ihan kamalaa. Etenkin suklaakakun. ;)

    VastaaPoista
  3. Järkytyin Robertsista niin, että unohdin kommentoida.

    Eikun oikeesti mietin, pitäiskö niihin joskus varovasti palata, vai pilaako se teini-iän hyvät muistot :D
    (Ja oikeesti luin postauksen kännykällä, ja sillä kommentointi, noh.)

    Ihanalta kuulosti vapaus! Tuollaista kyllä välillä ihminen tarvitsee. Paitsi ehkä raakoja perhesurmia, joille olen nykyisin herkkis. Enkä nyt tiedä, kummasta olla järkyttyneempi: siitä, etten vieläkään ole varannut kampaajaa vai siitä, etten ole vaivautunut pitämään lainkaan yllä ruotsintaitoani. Fanitan sua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin! Sinne hujahtivat ne vaivoin kasaan raavitut arvostuksen rippeet. Tämän siitä saa, kun yrittää olla avoin ja rehellinen.

      Meillä kun romantiikan huipentuma on sitä, että mies tuo yllärinä kaupasta grillikylkeä, josta en oikein edes pidä, niin jostain on pakko saada jotain lällyä elämään.

      No, ei tämä passiivinen kielitaidon ylläpitäminen ihmeitä vaadi... Kovasti harmittaa, ettei aktiivisesta ole kohta enää mihinkään. Täällä skutsessa kun ei ihan joka toinen vastaantulija väännä ruåtsia, niin ei pääse missään käyttämään. Väkisin pitäisi vain harjoitella jossain. Men nu kan vi väl bibehålla kunskapen tillsammans, va? ;)

      Poista
    2. Det enda rätta svaret, vännen min! Voi, vieläköhän sitä saisi sujuvaksi asti.

      Poista
  4. No mut tuliks niistä hiuksista hyvät?
    T. Hiuspakkomielteinen kotiäiti, jolla oma kampaaja varattuna kahden viikon päähän

    Niin ja hei pitäiskö perustaa joku ruotsikerho, jossa voitais yhdessä petrata toistemme ruotsintaitoa? Sulla olis selkeesti edellytyksiä kerhon grammatiikkavastaavaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tai niin hyvät kuin kasvatusvaiheessa olevista vaan voi tulla... :) Edestä on leukapituinen polkka, lyhenee vähän taakse. Ja pitkästä aikaa taas otsis. Tasainen hartiapituus on tähtäimessä ekana, katsotaan toimiiko vai hyväksynkö olevani loppuelämäni lyhyttukkainen - vai voisiko jopa yrittää taas sinne lapaluupituuteen. :D Mitä meinasit itse, ollaanko taas samoilla linjoilla? :P

      Ååå, ruotsikerho! \o/ Understödes!

      Poista
    2. No mähän leikkautin ennen joulua otsiksen, ja viikkoa myöhemmin aloin jo kammata sitä sivuun ja päätin että kasvatan sen pois. Se projekti mulla on näkyvimmin työn alla, eli mulla on sivuun kammattu otsis jota aion leikkauttaa vähän viistoksi että laskeutuu kivammin. Hiukset on muuten nyt sitä pituutta niska peittyy, ja hiukset menevät jo ihan kivasti ponnarille, vaikka niskaan jotain haituvia aika paljon vielä jääkin. Seuraavalla kerralla varmaan leikataan hiuksia vähemmän a-linjaisiksi, kun nyt niissä on aika selvä se eteenpäinpitenevyys.

      Eli ei ihan samoissa mennä mutta melkein! :D

      Ja ton understödesin katoit kyllä sanakirjasta.

      Poista
    3. On tämä minullakin koko ajan pinneillä kiinni; kiva on vain tietää, että jos joskus jonnekin pääsisi, niin voisi laittaa tukan nätisti. :D Pitää katsoa, kasvatanko itsekin viiston vai jaksanko katsella tätä tasaista jonkin aikaa. Melkein samoissa mennään joo! Pitäis joskus kartoittaa, mitä kaikkea muuta yhteistä meillä on. :P Ollaankohan me synnärillä erotetut kaksoset?

      Nämen, hur visste du det? Var tvungen å försäkra!

      Poista
    4. Niin tai ehkä me ollaan erillään syntyneet siamilaiset kaksoset tai jotain ;)

      Joskus olis kyllä kiva ihan vaikka vaan jutella hiuksista, veikkaan että juttua riittäis jo yksistään siitä aiheesta eikä kumpikaan katsois kieroon,v että kylläpä toi jaksaa jauhaa tosta aiheesta :D

      Ja mitä understödesiin tulee, niin eipä tullut sellaista sanaa vastaan lukiossa eikä virkamiesruotsin kurssilla. Siitä päättelin ;)

      Poista
    5. Henkiset siamilaiset! ;) Sielunkumppani on löytynyt! \o/ :)

      Hehe joo, mies on "ihan vähän" tympiintynyt, kun haluan aina miettiä uudelleen, olisko kuitenkin lyhyt tukka kivempi vai kannattaisko sittenkin kasvattaa pitkä. :D Oi, olen löytänyt empaattisen kuuntelijan!

      Voiko joku muka muistaa, mitä lukiossa on käsitelty?! En ala.

      Poista

Antaa paukkua!