sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tyyntä myrskyn jälkeen

Syvä huokaus.

Juuri kun pääsin keuhkoamasta loppuvista voimavaroista ja rajojen kriittisestä lähenemisestä, Pikkupöllö päätti käyttäytyä loppupäivän. Käytiin sateen jälkeistä raikkautta huokuvassa metsässä kävelyllä, puhallettiin pihalla saippuakuplia, käytiin isojen tyttöjen pöntöllä ja kokattiin kahdestaan. Kokattiin, huutamatta. Istuttiin leikkimässä pitkään kylvyssä ja herkuteltiin iltapalalla, ja nyt äitiäitiäitiä kuuntelee lähietäisyydeltä Perusinsinööri, joka ehti reissustaan avuksi iltapuuhiin.

Tämä vetää nyt erittäin syvään henkeä, koettaa olla välittämättä tulehtuvasta ranteesta ja lapaluun seudusta (ergonomia, vihollisistani rakkain!), paahtaa hetken töitä ja kamuaa loppuillaksi sohvalle kainaloon.

Jospa ensi viikko olisi taas vähän helpompi. Pliiiis.

6 kommenttia:

  1. Toivotaan niin :)! Mukavaa sohvaa kuitenkin sitä ennen- meille kummallekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaavasti on ainakin alkanut, maanantaista huolimatta. :) Toivottavasti sohva teki siellä yhtä hyvää kuin täällä!

      Poista
  2. Luin sun postaukset väärässä järjestyksessä ja olin ensin iloinen ja sitten pahoillani, mutta sitten taas iloinen koska loppu oli kuitenkin parempi.

    Voimia ja mielenrauhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista tunteiden vuoristorataa tämä nykyään näyttää olevan... :) Nyt saa olla iloinen, lapsi nukkuu! \o/

      Kiitos. <3 Eiköhän tämä taas tästä, kunhan viikonloppuun asti selvitään. Pitkästä aikaa kotiviikonloppu tulossa, niin ehtii ehkä vetää vähän henkeä.

      Poista
  3. Voimia! Kyllä sä selviydyt :)
    *hali*

    Pitäisi varmaan kirjoittaa oma postaus vähän alle 2v lapsen syömiskikkailuista ja pullovieroituksesta; niin paljon on nyansseja ja judansseja, että en viitsi tänne kaikkea tuutata. Mm. maitoa ei varsinkaan lounaalla tai päivällisellä voi juoda lasista niin kuin muut ihmiset, vaan sitä otetaan lasista suuhun ja syljetään ruokalautaselle (tai pöydälle...), josta sitä sitten lusikoidaan suuhun. Tämä onkin monesti ainut ravintoon liittyvä käyttötarkoitus lusikalle, koska itse ruoka taas lapetaan suuhun sormin.

    Päätimme tänään aloittaa systemaattisen pullovieroituksen ja pottaharjoittelun. Mistä vetoa huomenna alkaa joku parin kuukauden saatanallinen hellejakso, joka pakottaa tarjoamaan lapselle maidon edelleen pullosta, koska muuten tyyppi kuivuisi. Ja varmaan jotain jännittävää uhmajuttua saadaan vielä pottahommiinkin kehiin, joten sormet ristissä ja parasta toivoen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästäkin karikosta on taas luovittu läpi... :) *rutistus*

      :D Voi ei! Säälittää ja harmittaa sun puolesta, mutta voin vain kuvitella, mikä logiikka tässä piilee takana. Täällä esim. nostetaan herne haarukkaan, joka sitten viedään suuhun. Voisiko herneen poimia suoraan haarukkaan? Ei tietenkään. Olisipa joskus kiva päästä näkemään lapsen ajatuksiin...

      Tsemiä hurjasti vieroitukseen ja potalle! Ainakaan täällä ei ole näkynyt vilahdustakaan auringosta, että toivottavasti pikkutyyppi on pysynyt nesteytettynä. :)

      Poista

Antaa paukkua!