perjantai 2. elokuuta 2013

Viherpesua

Tiesittekö, että hedelmien ja kasvisten kuorissa on suuri osa niiden hyvää tekevistä aineista? Olen itse murehtinut kerran ja toisenkin sitä, kannattaako rehut* syödä kuorineen, jolloin saa hyödynnettyä koko hyväätekevyyden mutta ei voi välttyä torjunta-aineilta, vai kuoriiko kaiken, jolloin välttyy edes joiltakin torjunta-aineilta mutta menettää samalla osan rehun tarjoamista hiven- yms. aineista. Voi valitsemisen vaikeutta!

Kun Pikkupöllön sormiruokailijan uraa aloiteltiin, huomasin, että suuri osa hedelmistä pysyy paremmin kasassa eikä liu'u niin helposti pienen kourasta, kun mukana on kuori. Olen siis systemaattisesti myrkyttänyt lastani puolitoista vuotta helppouden nimissä. Pesen kyllä kaikki hedelmät ja vihannekset - itse asiassa heti kauppakassista purettaessa -, mutta tuskinpa niistä kaikkea kuonaa on irti saatu. En sentään ole jaksanut juuriharjan ja astianpesuaineen kanssa käydä kaikkea läpi (vain sitrushedelmät, joiden kuori on käytetty). Huono äiti.

No, nyt on tehty hippistely taas astetta helpommaksi! Bongasin hedelmien ja kasvisten pesuohjeen täältä. Mukana on kolme erilaista seosta, joilla torjunta-ainejäämiä saa irroteltua. Itse kokeilin kolmosversiota, koska en jaksanut alkaa puristaa sitruunaa (vähästä on aina joskus laiskuus kiinni). Liottelin rehuja aikansa** ja annoin vielä lillua hetken puhtaassa vedessä, huuhtaisin ja jätin kuivumaan. Etikkana käytin väkiviinaetikkaa, ei jäänyt maku- tahi hajuhaittoja.

Oliko liikaa työtä? Ei, mittaillessa meni ehkä minuutti. Jatkanko tapaa? Kyllä vain. Ohje pääsi jo keittiönkaapin oveen.

*Perusinsinöörin mielestä kaikki, joka ei ole lihaa, on rehua. Kyllä mulla on miehinen mies, kuulkaa.

**x kiireistä hetkeä, kun väsäsin samalla kaksi (2) makaronilaatikkoa (rehuton miehinen ja rehuinen terveysversio) huomiseksi, jotta pärjäävät, kun äiti lähtee hautajaisiin. Kyllä, minusta on tullut kanaemoäiti. No ei täysin, vain kokkailuissa. Perusinsinööri kun selviytyy korkeintaan välipalan asettamista haasteista voiveitsen ja hedelmäin silpomisen kera. Todistetusti on avattu onnistuneesti jugurttipurkkikin, ainakin kahdesti. Tämä on osittain oma vika ja osittain olosuhteiden sanelemaa pakkoa; raksa-aikana mies oli jokaisen töistä ja nukkumisesta liikenevän hetken (ja aika monta nukkumiseen oikeutettuakin hetkeä) raksalla, ja minä toteutin ruokahuollon. Tässä sitä ollaan.

2 kommenttia:

  1. Keväällä tulleessä Tiede-lehdessä oli juttu torjunta-aineista ja kuorista. Koska pääni on pahvia, en muista detaljeja, mutta muistelisin näin, että torjunta-ainejäämien määrä hedelmissä ja vihanneksissa on vähentynyt radikaalisti viime vuosina. Kuorissa on niin paljon kaikkea hyvää, että huolimatta mahdollisista jäämistä kuoret kannattaa nauttia.

    Täytyy tsekata tuo pesuohje ja muistaa olla kuorimatta hedelmiä niin usein. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tämäkin pahvipää on ollut ymmärtävinään, että on pienempi paha ja suurempi hyvä syödä kuoret - näillä siis mennään. Sitä paitsi noita torjunta- ym. aineitahan on myös itse rehuissa, kun niitä imeytyy maaperästä, eli täysin ei pysty välttymään kuitenkaan. Jospa tämä tehokkaampi peseskely vähän rauhoittaa mieltä... :)

      Poista

Antaa paukkua!