perjantai 1. helmikuuta 2013

Hellät hyvästit lapsentahtisuudelle

Tiedättekö, hyvät ihmiset, miltä tuntuu, kun päässä ei humise väsymys ja tykytä tyhjyys? Minäpä tiedän!

Viime yö oli ensimmäinen, kun nukuin ilman Pikkupöllöä ja täten hän ilman alati läsnä ja tyrkyllä olevaa maitobaariaan, jonka tiskillä on tullut yötuimaan nuokuttua puoli- ja täysiunessa kerta jos toinenkin. Vuoden kestäneestä akuutista ja kriittisetkin mittasuhteet saavuttaneesta univajetilasta huolimatta unta sai odotella, kun oli niin perin juurin outoa nukkua yksikseen. Sitten kun se tuli, se tuli kooman kaltaisena nuijanukutuksena, joka armahti reagoimasta lievää tajunnanhäivähdystä kummemmin öisiin itkuääniin. Niin, nukuin seitsemän tuntia putkeen. Ensimmäistä kertaa vuoteen ja kuukauteen.

Olin ajatellut olla ajattelematta imetystä sen kummemmin - sujuu omaa tahtiaan, lapsen omalla rytmillä. Ennen joulua Pikkupöllö oli jo luonnostaan vähentänyt/lopettamaisillaan yösyöntejä, mutta joulun pitkä mummolareissu ja samanaikainen eroahdistus sekä niitä seuranneet poskihampaat, rokotuskuumeilut ja flunssa lopettivat yöunet yhteensä yli kuukaudeksi. Tässä vaiheessa tuskauupumusta kävi aika selväksi, että unirutiinit on saatava kuntoon. Näinpä Perusinsinööri vietti viime yön perhepedissä Pikkupöllön kanssa, sama tiedossa vielä pari iltaa, ja sitten kokeillaan miten uni maistuu äidin kyljessä ilman maitoa. Siitä voi siirtyä pehmeästi sivuvaunuun ja myöhemmin omaan huoneeseen.

Harmittaa kyllä, koska uskon että lapsi - joka näemmä nukkuu luonnostaan vähän huononlaisesti - saa (öisinkin) maidosta lohtua ja helpotusta nukahtamiseen, mutta vielä vahvemmin uskon, että levännyt äiti on parempi äiti. Yli vuotinen lapsi pärjää kuitenkin yön fyysisesti ilman maitoa, vuodessa unenpuutteessa kärvistelevä, järjenkäytöltään ja kärsivällisyydeltään taaperotasolle taantunut äiti ei pärjää enää ilman unta.

Nyt, suonette anteeksi, tällä on treffit Perusinsinöörin, kuoharilasillisen ja herkkuleipien kanssa sohvalla. Ja myöhemmin jatkot pitkien, sikeiden yöunien kanssa.

6 kommenttia:

  1. Oi onnea! Peukut pystyssä toivotaan että yösyömiset jäävät kivuttomasti pois ja kaikki tottuvat nukkumaan yönsä paremmin :)

    VastaaPoista
  2. Suurkiitos! Ainakin kakkosyö meni ihan luvattoman hyvin, kolmella hetken havahtumisella ja saman tien uudelleennukahduksella. Että taidetaan petailla huomiselle suurensuurta FAIL-episodia, kun äiti siirtyy taas puikkoihin... :D

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti meni hyvin seuraavakin yö.

    Kyllä on nukkuminen tärkeää. Meillä tämä lapsentahtisuus keskeytettiin paljon aiemmin, kun alkoi käydä selväksi, että yöimetysten tarkoitus oli lähinnä käyttää mutsia tuttina eikä ravitsemuksellisista syistä hamuta rintaa.

    Lapsentahtisuudessa ajatuksena ei minusta ole sinänsä mitään vikaa, mutta ehkä sekin on lopulta ja pahimmillaan hieman turhan kapea tapa katsoa asioita? Miten olisi perhetahtisuus? Kuten itsekin sanoit, tässä hyvät puolet luultavasti voittavat huonot - mukelonkin kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meni, toisin kuin viime yö... :P Jospa tänään taas vähän vaihteeksi nukuttaisiin.

      Käsittämättömän hyvä termi tuo perhetahtisuus! \o/ Itsekin olen sitä sanonut, että vaikka mustavalkoisesti ja objektiivisesti katsoen esim. äidinmaito on selkeästi parempaa kuin korvike, niin kun otetaan huomioon kaikki se muu, mikä perhekohtaisesti asiaan liittyy, niin eipä pystykään suoralta kädeltä olemaan "oikeassa", oikeasti missään asiassa. Jokainen lapsi - ja perhe! - on niin erilainen, että ihan joka jutussa on mentävä tapauskohtaisesti, eli siis perhetahtisesti. Pöllin kyllä tuon termin vuolaasti viljeltäväksi! :) Taas tuli todistettua, että kyä sää oot niin maan fiksu tappaus!

      Poista
    2. Eipäs ruveta, mähän tulin tänne vaan komppaamaan sua ja siinä sivussa ilmeisesti onnistuin jotenkin tiivistämään fiiliksesi yhteen sanaan :D

      Niinhän se juuri on, että lapsen hyvinvointiin vaikuttaa muukin kuin ne aivan ilmeiset asiat. Ja hyvinvoivassa perheessä voi lapsikin hyvin. Kuten teillä, koska osaat pitää itsestäsi huolta myös :)

      Poista
    3. Hei, vuosikausien stalk... vakoil... fanitusoperaation tuottaman aineiston perusteella uskallan väittää hyvin ponnekkaasti, että kyllä sulla liikkuu korvien välissä muutakin kuin räkää! ;)

      Niinpä se on, että pohjimmiltaan lapsi tarvitsee vain rakkautta ja perushuolenpitoa (no, vettä ja ruokaa, daa), kaikesta muusta voidaan (tilapäisesti) tinkiä. Nyt tingitään vähän ruuan ja siisteyden tasosta, mutta jaksetaan ehkä olla kärttyilemättä lapselle. :)

      Poista

Antaa paukkua!