Frrrriiiidoooomm! ja mitä siitä seuraa

Vaikka Mel Gibsonin leffoissa on hieman liioiteltua sankaripaatosta, ja käytän tässä määritettä hieman hieman liberaalisti, niin olo oli kieltämättä kuin William Wallacella, kun karautin eilen (")uljaalla(") (pelti)ratsullani kohti yksinäisen sankarittaren seikkailuja. Kolme ja puoli tuntia  I H A N  Y K S I N, miettikää. VAPAUS! Valtaosa sydämentykytyksistä ja vatsanpohjan kihelmöinneistä taisi kuitenkin johtua puhtaasti siitä, että olen koko talven aikana tainnut ajaa kolme (3) kertaa ja nekin kaikki viime vuoden puolella. Oli hieman liukasta, jälleen liberaalisti ilmaistuna. Kun keskittymiskyky ja reaktionopeus ovat kuin takaraivoonsa naulaisesta halosta saavalla umpikänniläisellä, autonratti ei ole ehkä se soveliain sijaintipaikka.

Kaiken keskittymiskykyni pinnistäen pääsin kuitenkin ehjin nahoin ja pellein perille asti, enkä vähiten vähäisen liikennemäärän ansiosta. Sain asiat hoidettua (nyt on lapsella oma hammastahna, apteekissa myytävän Salutemin lastenversio) ja ehdin pyöriä "katselemassa" alemyyntejä (itsehän olen tiukan ekologis-eettis-siivousnatsillis-minimalistisesti materiaa vastaan, eikä meidän taloon osteta mitään turhaa roinaa pyörimään nurkkiin, piste. Siksipä mukaan tarttuneet kaksi paitaa olivat a) hintansa puolesta erinomainen sijoitus, b) siistissä aikuismaisuudessaan teinihupparilinjalle jämähtäneelle kypsälle naiselle tarpeellinen ostos ja c) viisi kiloa vyötäröltä kadottavana yhdistelmänä pakkohankinta.) ja - kyllä vain, hyvät ystävät, kyllä vain - istua kahvilla lukemassa kirjaa, kuten eräät viisaat tapaukset ajankuluehdotukseksi tarjosivat. "Harmi kyllä" "unohdin" kirjan kotiin, joten "jouduin" käymään kirjakaupassa. Nyt seuraa vapauden aiheuttaman onnen ja ilon yhteisvaikutelman tuottaman avoimuuspuuskan aikaansaama häpeällinen, häpeällinen tunnustus. Jos haluatte jatkossakin arvostaa allekirjoittanutta, hypätkää seuraavaan kappaleeseen. Kiitos. Ja anteeksi: olin hieman haaveillut nappaavani mukaan jonkin Nora Robertsin. Nyt, kun olette koonneet itsenne takaisin istuma-asentoon sieltä lattialta ja kuivanneet epäuskoisen naurun silmiin nostattamat kyyneleet, antakaa kun selitän. Kaiken tämän kyynisen, kylmän analyyttisen ja viileän älykkään kuoren alla piilee kuin piileekin intohimoinen romantikko, ja Robertsin "oikeat" kirjat (eivät ne Harlekiini-kammotukset, hyi yök) ovat höttölukemiseksi ihan kelpo kamaa. Kaunista, sujuvaa kieltä, järkevä (dekkari)juoni, ja niin, ah, sitä romantiikkaa. Tupla-anteeksi: suomennokset eivät vain toimi. No eniwei, oli eioota ja jouduin ottamaan dekkarin. Han kom på svenska den här gången, ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Mutta raaka perhemurha ei nyt ihan ollut nappiosuma siihen tavoiteltuun fiilikseen.

Jännitystä, herkutusta ja vipinää suoniin.

Mukaan kahvilasta tarttui myös illaksi yllätys Perusinsinöörille, jonka kanssa juhlimme keskelle ensi viikkoa sattuneen hääpäivän eilen (kun nyt ette kuitenkaan malttaneet olla lukematta, niin osaatte ehkä arvata, että tällaiset hupsut romantikot menivät naimisiin ystävänpäivänä) syömällä perinteiden mukaan puoliksi kaksi erilaista kakkuviipaletta, voi ällöimelyyden tihkuvuutta. Ei sentään syötetty toisiamme tai oltu kermavaahtosotasilla.

Siihenpä se vapauden hehkutus sitten päättyykin. Kampaaja oli - käsnälleen tapansa mukaan - puoli tuntia myöhässä, joten vähän kiristi ohimoa istua odottelemassa turhaan, kun ei ihan ylettömän paljon tätä omaa aikaa ole tarjolla. Joka tapauksessa hömpöttelyhemmottelu tekee aina hyvää, selvisin kolaroimatta takaisin mualle, ja - siitä ajamisen puutteesta huolimatta - sain auton pihaan asti, ja jopa ensimmäisellä yrittämällä. (Pihatie on siis jyrkkä ja mutkainen mäki, ja tuo oma peltiheppani tulee etuvetona huonolla kelillä ylös vain takaperin. Laskekaa siitä, miten todennäköisesti a) olemattoman vähän ajanut ja b) humalaan verrattavissa väsymistilassa oleva ihminen* huomaa humpsahtaneensa ojaan. Aerobisesta liikunnasta kävi se sydämentykyttely.)

Tähän auvoista lätinää romanttisesta illasta, joka päättyy tietenkin kesken kaiken siihen, että lapsi herää juuri kun mies on viemässä koiraa iltapissalle, ja äiti pääsee yöksi valvovan lapsen viereen eikä suinkaan yksin sohvalle nukkumaan pitkiä, yhtenäisiä yöunia vietettyään romanttisesti helliä hetkiä miehensä kanssa. Päiväsaldo jäi silti plussalle, ja nyt pitäisi jaksaa enää päättää, nukkuuko päikkärit eikä ehdi tehdä mitään vai jättääkö päikkärit väliin eikä jaksa tehdä mitään.

* Kieltäydyn kirjoittamasta nainen; ojaan on päätynyt kaksi autoa, joista molempia ohjasti mies. Terveiset vaan appiukollekin.