tiistai 8. lokakuuta 2013

Henkisellä säästöliekillä


Tiedättekö sen hetken, kun oopperalaulaja kajauttaa kovaa ja korkealta ja poksauttaa lasin sirpaleiksi? Minä roikun henkeä pidätellen siinä pysähtyneessä hetkessä, kun lasi on juuri raksahtamassa säpäleiksi. Minä kuulen, miten psyyke ratisee* säröille ja odotan vain sitä helpottavaa romahdusta, kun saa sataa palasina katatoniseksi kasaksi lattialle.

Sitten viime kuuleman (no, lukeman) on käyty mökkireissulla, joka sujui ankeahkoista olosuhteista huolimatta yllättävän hyvin vaikkakin entisestään vähäisiä voimia verottaen, saatu infernaalinen työrupeama saatettua suht kunnialla loppuun, ehditty juuri huokaista helpotuksesta ja hyväksytty heti perään uusi, stressikäyrät kattoon kimpauttanut katastrofaalinen työprojekti tehtäväksi. Tämä tilanteessa, jossa Perusinsinööri käy kotona vain kääntymässä ruokalautasen kieppeillä ja painelee takaisin töihin ja jossa Pikkupöllö on käsittämättömän kiinni äidissä ja kiukuttelee sen ajan, jota ei roiku paidanhelmassa. Luojan kiitos** tyttö nukkuu lähes poikkeuksetta yönsä heräämättä, vastapainoksi minipäikkäreille ja yli tunnin nukuttamisraivoille.

Pieni ilonpilkahdus elämään oli viime viikonlopun tyttöjen ilta, sarjassaan jo toinen tälle vuodelle. Oli kivaa, teki hyvää, oli vähemmän kivaa alle neljän tunnin yöunilla paimentaa äidin hylkäämäksi joutumisesta kiukuttelevaa lasta.

Jotta ei menisi pelkäksi itkuvirreksi taas, jokunen kuva päivän ulkoiluhetkeltä.


Tähtisilmä jaksaa aina vain

Sammalpuro
Sivupihaa

Nuusk!

Kivikummulla rönsyää
Etumetsää





Tursottaa


Ihana aurinko. Ei tarvinne lisätä mitään.


Tänään päiviteltiin - vaihteeksi näyttäytyneen auringon lisäksi - sitä ihmettä, miten kummassa haarukassa on piikit, piippi, piippi, ja lusikassa ei. Päätä siinä sitten, pieni ihminen, kummalla syöminen on tehokkaampaa. (Ihan oikeasti, saa päättää jo.)


*Pienenä kuunneltiin keväisin rannassa jäiden lähtöä. Hajoaviksi lautoiksi tikkuuntuneet "pillijäät", joilla me rohkeimmat (tai itsetuhoisimmat) kävimme hyppimässä, kuulostivat ihan tältä.

**Kyllä, tällä hetkellä tämä vannoutunut ateisti-agnostikko kiittää varalta sekä Luojaa, maailmankaikkeuden mystisiä energiavirtoja että Neptunuksen huokailevaa kuuvelhoa siitä ihmeestä, että lapsi nukkuu täysiä öitä. Älkööt jumalat, karma ja sattuma tätä suopeutta minulta riistäkö.

9 kommenttia:

  1. Mä oon miettinyt tässä jo monta päivää, että mitä teille kuuluu, mutta en ole osannut tarttua sähköpostiohjelman tekstikenttään. Nyt en sitten tiedä, ollako iloinen elonmerkeistä vai surullinen säästöliekistä. Jospa olen irullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan et pirullinen! Kiitos, kyllä tämä tästä varmasti taas hyväksi kääntyy. Ainakin aurinko paistaa tänään. :)

      Poista
    2. Niin hei ja piti sanomani, että lämmitti kovasti ajatus jo pelkästä tarttumisesta, kiitos. <3

      (Olen ollut havaitsevinani lieviä dementoitumisen merkkejä. Onneksi toimii muisti edes näin kahden viikon viiveellä.)

      Poista
  2. <3 Kauheen kliseistä mutta kun ei täältä näytön takaa oikein muuta osaa kuin sellaisen virtuaalisen voimahalin lähettää. Tsemp tsemp.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä kovasti! <3 Koita pitää huilipäiviäkin, jos vain mahdollista, tai ainakin huilihetkiä, jolloin huollat vain ja ainoastaan psyykeparkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kahtena iltana olen antanut työaikataulujen natista liitoksissaan ja painellut suoraan sänkyyn. Kohta vedän (taas uuden) kupillisen kahvia ja keskityn nauttimaan auringonpaisteesta ja vilskeestä lintulaudalla. Välillä pitää vain hengittää.

      Poista
  4. Onnea kuitenkin niistä nukutuista öistä!! Ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tämä siihen vuodentakaiseen unikidutukseen verrattuna vielä siedettävää...

      Poista

Antaa paukkua!