lauantai 14. syyskuuta 2013

Nänni, nänni!

Nyt se on tieteellisesti todistettu, isänsä tyttö on tämä lapsi. Kun ennen on lautaselta hävinnyt valtaosin kasviksia ja lihaa on vähän maisteltu, niin nyt saivat porkkanat ja parsakaalit kalveta Perusinsinöörin mieliksi kyhätyn nakkikastikkeen* rinnalla. Vaatimus kuului joka suullisen jälkeen nänni, nänni, ja pieni haarukka kiersi taitavasti kaiken muun kaukaa. Niin, makuhermojen lisäksi on siis vielä vähän hienosäädettävää puheenkin kanssa. Täällä kun huudellaan tittu, niin kyseessähän on toki tikku eikä mitään sen epämääräisempää. K:ta ei olla vielä kuultu, mutta uusi isi on tilauksessa lähes päivittäin ja tämänpäiväinen helmi oli puuppatäti. Näin meillä.

Kuten blogin huimasta päivitystahdista on saanut huomata, työprojekti on niellyt kaiken ajan ja viimeisetkin voimanrippeet. Nyt on ihan pahin ruuhka ohi, kaksi viikkoa puurtamista vielä jäljellä. Ensi viikolla ollaan lähdössä neljän päivän minilomalle, ristiriitaisissa tunnelmissa. Ihanaa, vähän vaihtelua! Karseeta, siihen tuhrautuu melkein kokonainen työviikko! Missä veetun** välissä minä sen korvaan? No, kunhan syyskuusta nyt jotenkin rääppiydyn läpi, niin ehkä blogikin saa uutta potkua. Luonnoksissa lojuu ainakin haastevastauksia ja kotikemistin kokeilevaa keittiötä. Sori, ei piristeitä tiedossa.

PS. Viikatteelta on juuri ilmestynyt uusi levy, joka ei puhkisoittoyrityksistä huolimatta ala kyllästyttää. Paranee vain, pirulainen, joka kuuntelukerralla. Äiti aikoo myös ottaa lähitulevaisuudessa vapaaillan ja painua keikalle rokkamaan. \,,/

*Huoli pois, terveysfasistit ja kiihkointoilijat! Minäkin tiedän, että alle 3-vuotiaalle/15-kiloiselle yksikin nakki päivässä on liikaa nitraatin suositusrajojen mukaan. Nämä olivatkin Vatajan täysin lisäaineettomia nakkeroisia(, hyvänmakuisia jopa!), ja kyseessä oli lapsen, 1 v 8 kk, ensimmäinen nakkikastike. Nämä perisuomalaiset "makkaraa kaikissa muodoissaan" -herkkuruuat kun eivät oikein uppoa tähän tätiin.

**Siis äidiltäänhän lapsi ei ainakaan sitä tittua sitten opi, veettu minä ikinä mitään ärräpäitä päästele, kele. Juuri koskaan ole pinnakaan kireällä, hä.

6 kommenttia:

  1. Olen yllättänyt vajaa 2-vuotiaan hokemasta itselleen "pittu, pittu". Siis en kyllä käsitä keneltä se mokoman sanan on oppinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jospa siellä yritetään - Pikkupöllön konsonanttilogiikkaa mukaillen - tavailla pikku? ;)

      Poista
  2. Meillä kuullaan jotain kummaa "kasikusi-kusikasi" -hokemaa päivittäin. En oo vielä keksinyt mitä se tarkoittaa, mutta aika epämääräistä on :D

    Höh, meidän 1v10kk ilmoittaa lempiruoakseen "makkaja" ja tietää varsin hyvin makkaran ja nakin eron. Kyllä meilläkin välillä tehdään nakkikastikkeita ja -keittoja (luomuversioista tosin myös mahdollisuuksien mukaan) kiireessä, ne kun vaan uppoaa paremmin, ei jaksa aina taistella. Joskus myös antanut iltapalaksi muutamat nakkeroiset, kun ei muukaan ole uponnut. Tunnontuskiahan näistä tunnollinen äiti kokee, mutta nääh, ei ne niihin muutamaan nakkipatukkaan silloin tällöin kuole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kieltämättä kuulostaa hieman epäilyttävältä... :P Joko on merkitys selvinnyt? Meillä on nyt edetty tatta-linjalle, K siis edelleen hakusessa.

      Joo, samaa mieltä. Mieluummin satunnainen nakki kuin luomu-lähi-eko-eettisen patansa ääreen hermoromahduksen saanut äiti.

      Poista
    2. Ei ole vielä avautunut. Tänään mukula selvästi kirosi huudahtamalla "sisso!", kun meinasi tiputtaa käsistään jotain. Onneksi se on oppinut tuon (totean usein painokkaasti voi tsiisös, kun mukula säätää jotain ja tulee sotkua), eikä niitä kela-tana -versioita :)

      Poista
    3. Sisso! <3 Tätä pitää alkaa viljellä tässäkin taloudessa, kun jostain kumman syystä on meidät armahdettu ja ne rehelliset tittutaatanat on vältetty. Vielä. Ihme.

      Poista

Antaa paukkua!