tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pikkupöllö 1,5 v ja ympätyt kuulumiset

Onnea, äidin pieni rimpula! Niin sitä on jotenkin katastrofaalisen vauvavuoden jälkeen tarvottu jo seuraavastakin (helvetillisestä) vuodesta puolet läpi, samanlaisessa väsymyksen epätodellisessa sumussa. No, onneksi tätä vauhtia pääsee kohta eläkkeelle, niin voi sitten nukkua.


1,5-vuotisneuvolassa käytiin lääkäritädin juttusilla. Homma oli vartissa ohi ja lapsi kuulemma terve ja normaali. Tällä geeniperimällä uskallan kylläkin diagnoosia syvästi epäillä. Painon kyttäily siis saadaan unohtaa; kaksivuotisneuvolassa sitten taas mittaillaan.

Pikkupöllö on huikea persoona. Tällä hetkellä hiteintä poppii on leikkiä, että korvaan lentää kärpänen, äänitehosteiden kera, toki, bzzzz vain. Se on sitten äidin kaivettava suurin elkein pois, ja homma toistuu joskus kymmenkunta kertaa putkeen. Erityisen (vähän) hauskaa, kun yritetään epätoivoisesti saada lasta rauhoittumaan unille. Joita siis nukutaan enää yhdet (surullisen lyhyet) päivällä ja (onneksi vähän pidemmät ja usein jopa ehyet) yöllä.

Kirjat ovat edelleen kovassa käytössä. Kristiina Louhen Ainon kanssa on yksi tämänhetkisistä suosikeista, ja siitä etenkin kolme sivua.
Ihan höpö poika!


Tyttöä harmittaa


Äiti lohduttaa



 
Näitä tahkotaan edestakaisin antaumuksellisesti. Hassulle pojalle naureskellaan kovaan ääneen, höhöhö. Että se pönttö seisookin potassa! Sitten istutaan vakavana sylissä. Tytöllä on paha mieli, harmittaa, itkettää, suututtaa. Onneksi äiti pitää kädestä, heijaa, paijaa ja lohduttaa. Tätä tilannetta mietitään pitkään ja käydään monta kertaa läpi. Ja äiti tietysti pitää kädestä kiinni ja silittelee.

Toinen lemppari on uusi potkumopo, jolla huristellaan pitkin poikin. Sänkyyn se ei ole vielä päässyt, vaikka muutaman kerran olisi ollut kipeästi kaipuu kainaloon.


Välillä taluttaen

Ostosten purkaminen on edelleen ihanaa, jännittävää ja riemukasta. Joskus jääkaappiin päätyy laadunvalvonnan kautta kulkeneita tarvikkeita.


Say ch... butter? Hymyä!


Tiedättekö Doidyn? Jep, se trendikäs bisfenoliton muovimuki. Kallellaan oleva muoto (kuulemma) helpottaa juomaan oppimista, kun lapsi näkee mukin sisällön paremmin. Tiedä häntä, uskon lapsen kuin lapsen oppivan juomaan aikanaan mukin muodosta riippumatta; itselleni tärkeintä oli tuo bisfenolittomuus. "Tavallinenkin" myrkytön muovimuki olisi kelvannut, tämä nyt vain sattui olemaan ensimmäinen eteen osunut. Läpinät sikseen, pointtikin tässä oli: Muki siis on juomishelppouden takia kallellaan, mutta Pikkupöllö kaipaa nykyään lisähaastetta veden lipittämiseen. Mukista voi juoda ainoastaan "väärinpäin", eli mahdollisimman vaikeasti.

DOIDY fiołkowy
Kuva täältä

Kiipeilyyn ihastunut lapsukainen kapuaa ketterästi tuoleille ja virnistelee mielissään, kun kylkeen liimautuu välittömästi aikuinen. Tätä kuvaa otettaessa taidot edistyivät pöydälle kiipeämiseen. Go, aivotärähdys! Pitänee lopettaa blogiin kuvailu.


Täsä mää ny istun

Aina yhtä avulias Pikkupöllö auttaa touhukkaana pihahommissa(kin). Kyllä siirtyy litratolkulla vettä vauhdikkaasti, kun pikkukätösin roikutaan apuna kastelukannun kahvassa kiinni. Onhan kottikärryilykin paljon antoisampaa, kun kaksin työnnetään.

Taimipaketit nippuun
Iskäääää!
 
Pihalla mätetään kaksin käsin marjoja suuhun. Herukanpenteleet ja karviaisketaleet jäivät kahta puskaa lukuun ottamatta melkein tyhjiksi, mutta suklaakirsikkaa ja omenaa sekä metsämustikkaa ja villivattua tulee sitten senkin edestä, metsämansikat ja mesimarjat napsittiin jo. Joka ulkoilukerralla kierretään tutkimassa vakipaikat, sormi ojossa nam nam nam! tuonne seuraavaksi ja vitamiinia poskeen.


Laiska Energiatehokas poimija istuvi mättähällä


Suklaakirsikkaa


Typykkä on edelleen kiinni äidissä, välillä ahdistavuuteen asti. Toisinaan huudetaan kyllä ihi, ihi, ihiäkin (isi), mutta etenkin väsymyksen yllättäessä vain äiti kelpaa. Uhmailuakin on aina välillä ilmassa, voi äitiparka.

Siitäkin syystä äidille kuuluu näin välimerkkipaalun kunniaksi orastavaa hermoromahdusta, alkavaa burn-outtia ja oireilevaa alakuloa. Yksi iso työrupeama on takana, toinen valtaisa edessä ja paniikinomaisella aikataululla, kuinkas muutenkaan. Luonnoskansio paisuu raakileista, jutuntyngistä ja julkaisemista vailla olevista teksteistä, joista on jotenkin mystisesti kadonnut maku, taika ja ajatus. Survotaan siis nyt tähän samaan vielä pihapäivitys, niin saadaan edes jotain julkaistua.

Viikonloppuna oli taas talkoot, ja vaikka äidin olikin ihana huhkia hiki hatussa helteessä (ah, alliteraation auvoa!), kun lapsi viihtyi mumman (meikätytön mutsi) seurassa - kerrankin ihan ilman äitiä -, niin voimat ovat kyllä taas ihan totaalisen loppu. Pihan kivimuurit on nyt piimäkylvyin hoidettu sammalta odottamaan, risusavotta on valmis ja autotallissakin on jo liukuoville kiskot. Lisäksi Perusinsinööri pääsi isänsä kanssa uistelemaan, mistä en tietenkään yhtään valita(, koska yhtäänhän en ole katkera siivous-, kokkaus-, lapsenhoito- ja anopinviihdytysnakista). Hyvä vain, että pääsi vähän kalalle, kun ei hälläkään reppanalla ylenpalttisesti ole Omaa Aikaa ollut.


Oliko meillä orgiat? Muistaako joku?

Tulevana viikonloppuna onkin sitten mummon hautajaiset. Raskasta reissautumista ennen pitäisi vielä ehtiä vaatekauppaan, oh joy on top of joy. Sovituskoppiantipatiat kasvavat jo etukäteen.

Loppukevennykseksi, jottei vallan sorruttaisi jälleen vain valittamaan, kerron erinomaisen hupaisan tarinan ja miehen ylistyslaulun. Moitteetta ja nuhteetta äitiydestään selvinnyt naishenkilö, nimi muutettu, päätti hemmotella itseään lähestyvän juhlapäivän kunniaksi uudella Kuren kynsilakalla*. No, sävy Lychee ei jotenkin ollutkaan ihan napakymppi, kun naishenkilömme sitä iltahämärissä innostui testailemaan, joten räyhästi veti hän ranskismanikyyriin sielun synkkyyttä vastaavaa sävyä.


Nakkiräpylä

Taapertaessaan sitten myöhemmin yömyöhällä testiareenalta, aka sohvalta, palauttamaan lakkaputeleitaan kiltisti paikalleen vessan peilikaappiin lipsautti hän sitten yhden (1) kahdesta (2) pullosta lattialle. Todennäköisyyslaskentaa harrastaneet, pähkinä purtavaksi: Oletetaan, että lattia on musta. Kynsilakkapulloja on litslätslitsi ja musta. Mustasta on jäljellä jämät, litsi on juuri korkattu. Kumpi lattialle putoaa?

Kuvatodisteita en jäänyt tarinani tueksi kokoamaan, vaikka sekin pikaisesti välähti mielessä kuuratessani paniikissa, hysteerisenä ja itku kurkussa kovettuvaa kynsilakkaa seiniltä, lattialta, peiliovista ja listoista. Eheyttävä loppuhuipennus: sisään astuu koiran iltalenkiltä saapuva mies, joka passittaa vaimon nukkumaan ja jää hinkkaamaan lattialaattoja seuraavan vuorokauden puolelle höyrypesurilla.

Mitä opimme tästä? Elä sie immeinen yritä, rupsaha rauhassa vaan. Tai älä ainakaan käytä kynsilakkaa, ennen kuin olet nukkunut univelkasi pois. Tai hommaa ainakin pirun mukava mies.


*Tästä joskus enemmän, jos ehdin/jaksan/viitsin.

8 kommenttia:

  1. Mä olinkin jo odotellut, milloin mahdat ehtiä ja jaksaa näpytellä jotain blogiin :)

    Viitaten lapsen toiseen ikävuoteen mä oon vähän ihmetellyt, miksi aina puhutaan vain rankasta vauvavuodesta. Ikään kuin sitten tulisi maagisesti jotain helpotusta heti kun lapsi on virallisesti taapero. Aika raskas se toinenkin vuosi on, etenkin ensimmäinen puolisko. Nyt, kun lapseni on 1v8kk, voin sanoa että on alkanut helpottaa, mutta vielä on edessä pottaharjoittelu (ei olla kunnolla edes aloitettu, mutta pitäisi varmaan ennen kuin uhmaikä iskee toden teolla), tuttipullosta vierottaminen ja sen jälkeen tutista vierottaminen (parasta ennen uhmaikää nämäkin). Lisäksi lusikkaa hyvin kädessä pitää osaava tyyppi on päättänyt ryhtyä syömään jälleen sormin, hyvä kun jogurtin ja muut sellaiset popsii enimmäkseen lusikalla. Että kyllä vielä pitkään saa passata ja varsinkin kerätä ruuanrippeitä pöydältä, tuolilta ja lattioilta. Elämä lyhyt, siivoaminen pitkä.

    Kynsilakasta. Mullakin on kynsiä lakatessa käynyt toisinaan mielessä, että mitä jos pullo lipsahtaa lattialle ja lakka leviää ympäriinsä, mutta onneksi ei oo vielä toistaiseksi osunut kohdalle moista. Itku tulisi kyllä multakin. Eikä sen rikki menneen kynsilakan takia vaan siivoamisen vaikeuden.

    Kure Bazaarin kynsilakkoja oon itsekin silmäillyt verkkokaupoissa, mutta oon todennut että en voi tilata kynsilakkaa netistä, koska tietokone kuitenkin vääristää värisävyjä ja tekisin huonoja värivalintoja. Lisäksi huomasin että Kuren kynsilakoissa on fosforihappoa. Meillä mies käyttää kyseistä ainetta kylppärin laattojen kalkkisaostumien irrottamiseen, ja haju on aika sakea... Tietty ns. tavislakoissakin (ja niissä nyt varsinkin) on liuottimia ja mm. just erilaisia happoja, mut jotenkin toi fosforihappo seisautti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi kärvistelee täällä ihan kuolinkorinoissaan, kun eivät voimat ja aika riitä, vaikka miten haluaisi. :( Piiputtaa, piiputtaa. Lisää kahvia koneeseen!

      Joo, kyllähän se kamaluuden ihan pahin kärki ehkä on katkennut, mutta tuleehan tässä muutakin mukavaa tilalle, esmes nämä uhmailut. Tai siis, esimaku-uhmailut. Tuskin selvitään hengissä niistä oikeista... Ja tissistä vierottaminen, auh. No, ehkä lohduttaudun sillä, että meillä on pottahommelit niin hyvällä mallilla, että on edes se sitten vähempänä tulevaisuudessa. :) Täällä on kanssa lusikoiminen/haarukoiminen menettänyt tenhonsa! Mikä lie niin ihanaa sormin läträämisessä?

      Oli kyllä kokemus, jota ilmankin olisin pärjännyt. En suosittele. Yst. terv. nimim. Tästä eteenpäin vainoharhaisen tiukasti puteleita puristaen.

      Minä onnistuin kahden edellisen kohdalla, tuli nappisävyt violettia ja haaleata pinkkiä, mutta nyt meni vähän pieleen. Käsittääkseni (perinteisesti Kemikaalicocktailin valistamana, omaa tutkimusta nolla) nuo Kuret ovat markkinoiden turvallisimpia/luonnonmukaisimpia, eli niissä olisi niin vähän kökköyksiä seassa kuin nykyään teknisesti mahdollista, tjs. Mutta itse kun en ole asiaan yhtään perehtynyt, niin en osaa fosforihapon pahuudesta mitään sanoa. :D Meillä on poistettu kalkkia mm. sitruunahapolla, ja sitähän on ruoassakin; liekö fosforihappo samantyylinen puoliturvallinen...? Ihanaa, kun olet osaavampana perehdyttämässä. :)

      Poista
    2. Lakkasin äsken sormenkynnet, ja tein sen neuroottisesti kylppärissä vessanpöntön yläpuolella. Paikkavalinta syystä että vessan yläpuolella on mun kaappi, jossa on kätevä pitää lakkapulloa johon dippaan sivellintä, ja erityisesti siksi että vessanpöntön kannelta ja kylppärin lattialta lienee helpompi puhdistaa levinnyt kynsilakka kuin esmes parketilta :D

      Kure Bazaarin lakoissa on tosiaan ilahduttavan lyhyt inci ja ennen kaikkea vähemmän haitallisia kemikaaleja ja vähemmän mahdollisuuksia tuntemattomiin yhteisvaikutuksiin eri kemikaalien kesken. Mutta ei se fosforihappokaan mitään vaaratonta ole, toisin kuin mainitsemasi sitruunahappo. Sitä ei siis myydä kaupassa jokakodinpuhdistajana, vaan mieheni osti sitä rakennusliikkeestä, eikä sitä kai pitäisi osaamattoman käsitellä ollenkaan.

      Anyway taviskynsilakoissakin on onneksi trendi vähämyrkyllisempään suuntaan. The Beauty Brainsissa julkaistiin vähän aikaa sitten kirjoitus kynsilakkojen haitallisimpia aineita koskien (http://thebeautybrains.com/2013/07/03/nail-polish-is-it-dangerous/), ja artikkelissa listattiin muutamia ns. 3 free -kynsilakkamerkkejä, jotka ovat luopuneet tolueenin, formaldehydin ja dibutylftalaatin (DBP) käytöstä. Jos et ehdi/jaksa lukea koko artikkelia, kannattaa tsekata ainakin se lista :) Siinä mainittujen lisäksi ainakin IsaDoran kynsilakat ovat vähämyrkkyisempiä, ja luullakseni Mavalan lakat myös.

      En mä kyllä yhtään sua tietävämpi enkä osaavampi ole, mulla vain on jostain syystä kehittynyt heikkous kynsilakkoja kohtaan joten oli pakko kommentoida sitä aihetta erityisesti :D Enkä siis todellakaan koeta ohjata sua pois Kure Bazaarin tarjonnan ääreltä; lähinnä tuon esiin sitä että myös edullisemmat markettivaihtoehdot ovat tulleet turvallisemmiksi käyttää.

      Poista
    3. Ole hyvä, olen pilannut sinulta kynsien lakkaamisen ikiajoiksi! :D Nyt vain odotellaan malttamattomina, tuleeko tästä itseään toteuttava katastrofi vai vältytkö pelottelun aikaansaaman tarkkuuden ansiosta samalta kohtalolta...

      Tuo formaldehydi on myös ollut omalla kammolistalla, kaikki ftalaatit samaten, mutta tolueeni oli uusi. Ehdottomasti heti seuraavaksi perehtymään tuohon linkkiin, kiitos! Kiva olisikin saada noita markettitaviksia Kuren lisäksi käyttölistalle, niin voisi kaupassa lonehtia testailemassa eikä tarvitsisi nettikaupoista arpoa... :) Eli erinomaista tietoa jälleen kerran sulta, jes!

      Poista
    4. Mä olen lakannut kynteni jo pitkään tolla systeemillä, mutta sun kokemuksista luettuani kynsien lakkaamisessa on aina mukana lisäjännitystä. Muistan sun kynsilakkatapauksen varmaan ikuisesti (luultavasti muistat sinäkin) :D

      Luin Wikipediasta perustietoa tolueenista, ja se ei kuulemma ole virallisesti karsinogeeni. Mutta imppaamalla voi saada aivovaurion tai hedelmällisyys voi kärsiä. Mulle tulee tolueenista aina mieleen Tolu-pesuaineet. Niissä on varmaan alun perin ollut tolueenia (Wikipedian mukaan tolueenia käytetään myös desinfioivana aineena), siitä tuotteen nimi... Muistelen joskus kuulleeni, että päänsä sai ammoisina aikoina sekaisin, jos siveli alkuperäistä Tolua varpaanväleihin. No, saattaa olla urbaanilegendaa. Toisaalta ihmiset ovat niin mielikuvituksekkaita päänsä sekoittamisessa, että saattaa pitää paikkansakin.

      Anyway kynsilakoista vielä, että mua on jäänyt mietityttämään Lumenen kynsilakat. Kun niissä lukee vain että niissä ei ole formaldehydiä. Ilmeisesti sitten DBP:tä ja tolueenia on, koska otaksuisin että muuten etiketissä mainostettaisiin että mitään noista kolmesta ei ole... Oon yrittänyt saada selkoa INCI:stä mutta en oo toistaiseksi onnistunut, kun aineilla voi olla useita nimiä enkä muutenkaan ole mikään kemisti. Täytynee joskus kuitenkin ottaa työn alle ja tsekata vaikka jokainen ainesosa vuoron perään netistä, että mitä ne oikein ovat.

      Ai niin ja tuosta muovimukista tuli mieleen dokumentti, jonka vähän aikaa sitten näin. Siinä käsiteltiin erilaisia kemikaaleja ja niiden käyttöä, ja siinä joku alan asiantuntija sanoi, että nykyään rajoitetaan bisfenoli-a:n käyttöä lasten tuotteissa, mutta on olemassa myös bisfenoli-s jolla jotkut korvaavat sen bisfenoli-a:n. Ne ovat kemiallisesti hyvin samankaltaiset aineet, joten ilmeisesti niiden haittavaikutuksetkin ovat samanlaiset. Kuitenkin bisfenoli-s:ää on ilmeisesti sitten tutkittu (ja ehkä käytettykin) vasta niin vähän, että se on vielä vapaassa käytössä.

      Olin ihan pöyristynyt! Miten voidaan olla niin vastuuttomia ja rahanahneita, että käytännössä huijataan lapsensa terveyttä ajattelevat vanhemmat ostamaan ihan samaa bisfenoliskeidaa, jota he nimenomaan yrittävät välttää!? Olisi pitänyt ostaa lasisia tuttipulloja, mutta nyt ei enää tässä vaiheessa kannata ruveta vaihtamaan... Jatkossa kyttään muoviastioiden merkinnät tarkkaan, että ovatko ne bisfenoli-a:ttomia vai kokonaan bisfenolittomia. Ja sitten voikin siirtyä miettimään, millä bisfenolit on korvattu kokonaan bisfenolittomissa muovituotteissa... Jollain vielä pahemmalla?

      Poista
    5. Muistan, ja muistaa mieskin - kerran olen uskaltautunut (hyvin varovasti!) tämän tapauksen jälkeen lakkaamaan kynsiä, ja heti tuli kuittailua siitä, mihin on tarkoitus tämä pullollinen nakata... :D

      Ei oo totta...?! Tai siis, oikeastaan ei jaksa edes yllättää, mikä on surullista. Niinhän arominvahventeista nousseen kohunkin jälkeen joka toisessa paketissa komeilee "Ei natriumglutamaattia", joka on sitten korvattu hiivauutteella, eli sama paska eri paketissa. On kyllä suoraan sanottuna perseestä, että kaikesta pitäisi itse kaikki tietää, eikä mihinkään voi luottaa. Jumaleissön. Toinen, aiheeseen melkein täysin liittymätön, kiukunaihe on "täysjyvä"tuotteet: nimi on täysjyväsitäsuntätä, ja täysjyvää on sitten joku naurettava 5 % seassa. Pitäkää tunkkinne!

      Poista
  2. Ikinä kuullutkaan tuollaisesta mukista, joka ilmeisesti todistaa lopullisesti sen, että meillä on pikkulapsivaihe melkein ohi... Ihana tuo, et juo väärinpäin, lapset on ihania :) Ja käsittämättömän pieninä jo tuo empatiakyky kasvaa! Sulle ja teille jaksamisia viikonloppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...tai sitten et ole höyrähtämässä ihan joka turhuuteen...? ;) On empatia kyllä välillä kaukana, kun mätkii koiraa minkä kerkeää. Äh. Kiitos kovasti, eiköhän sitä tästäkin jotenkin selvitä!

      Poista

Antaa paukkua!