lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pieni maitovalas ja pieni univalas

Pikkupöllö on saanut äidiltään lempinimen Pieni maitovalas (kyllä, tässä taloudessa rakkaalla lapsella on hyvin monta nimeä), koska hyräilee maitoa juodessaan. Pieni maitovalas sihkuttaa kaikki pyjamansa polvista ja varpaista puhki, eikä kaikkia ole kannattanut edes yrittää paikata. Valaskuosista pyjamaa en vain raaskinut nakata menemään, koska olen sentimentaalistunut höppänä. Pienelle maitovalaalle piti siis kehittää valaskuvioinen valas, jotta varmasti alleviivattaisiin valautta.


Varpaille tuuletusta

Olen onnistunut viiden rivin aikana toistamaan sanaa valas niin monesti, ettei se kuulosta enää oikealta sanalta. Saavutus se on pienikin saavutus!

Koska kaavat, ompelulehdet, suunnittelu ja harkintakyky ovat niille, joilla on elämässään tarjolla luksusta nimeltä aika, keskittymiskyky, energia ja aivotoiminta, siirryin suoraan vaiheeseen sakset heilumaan.


Selvästi valaskaloja
Tästä lähdetään

Lähtötilanteessa luovalla ompelijanerollamme oli pikkukätösissään suunnilleen samanlaiset sivukappaleet (erityisen ylpeä olen siitä, että tajusin etukäteen varmistaa, että kuviopuoli tulee molempiin kappaleisiin ulospäin) ja muutama epämääräinen suikale mahaksi ja seläksi.


Mitä jäljelle jää...

Loppupyjaman silppusin fyllingiksi, koska jos paljosta tv:n katselusta muuta ei käteen ole jäänyt (kuin patalaiskuus ja kymmenkunta ylimääräistä kiloa) niin sen olen vähintäänkin oppinut, että todisteita ei jätetä. Mitään pyjamaa ei ole koskaan ollutkaan! Ette voi todistaa!


Jätin valasreppanamme hieman luttanaksi, jotta nutisteltavuus ei kärsi (tai koska 74-senttisestä pyjamasta ei riitä loputtomiin täytettä - jätin saumakohdat käyttämättä, jotta täyte on mahdollisimman pehmeä). Täytevalinnan rehellinen syy: eihän minulla varastossa mitään vanua tahi vastaavaa ole, mutta onpahan nyt koko elukka pyykkikonekelpoinenkin. Tosin en usko, että häntä tahritaan mustikkapuuroon ja voileipään. Pikkupöllö pitää tätä kalleimpana aarteenaan ja hivelee sitä pienin sormin kerran viikossa, jottei kangas vain kulu. Uskoisin.

Lopputulos on kauniisti sanottuna sangen itse tehdyn näköinen, mutta eipä tässä tehdaskliinistä tulosta ehkä ollut vara odotellakaan.




Pyrstö pystyyn, hep


Hää ossaapi seisoa masullansa
Sauma sattui suuksi vahingossa insinööristarkan mittaustoiminnan ja kaukokatseisen, yksityiskohtiin keskittyneen designin ansiosta


Kainaloon kelpuutettu



Että tulipahan sitten väkerrettyä ja siperrettyä aikansa kuluksi, kun ei tuota muutakaan tekemistä olisi ollut.

6 kommenttia:

  1. Voi toi on HIENO! En tajua miten osasit, omaa designia vielä! Olisinpa itekin noin taitava.

    Ja kainaloonhan se on varmaan miellyttävämpi, jos ei ole liian täynnä.

    Ja toi kainaloiskuva, niin suloinen :')

    VastaaPoista
  2. Iiih, aivan ihana tarina, ihana valas ja ihana pikkupöllön kainalo. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Mää en itse asiassa ymmärrä mistä tämä sipertelytarve aina välillä iskee, kun en varsinaisesti ole tässä kovin hyvä, mutta välillä pitää päästä leikkimään luovaa taitelijasielua. :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten söpöjä ja tuo viimeinen kuva :)))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin hän on aivan suloinen (etenkin nukkuessaan ;)). :)

      Poista

Antaa paukkua!