perjantai 8. maaliskuuta 2013

Äiti on vähän väsynyt, vol. Kuka osaa laskea näin pitkälle?

Tapahtuipa tässä päivänä eräänä, ei kuitenkaan itselleni - sillä minähän olen skarppi kuin Muumilaakson inkkari penaalissa - mutta "eräälle äitiystävälleni", että keittiössä oli vierähtää tovi jos toinenkin aivan turhaan.

Lähtötilanne: Iltaruoka on syöty ja isä viihdyttää lasta, jotta äiti voi siivota keittiön. Äiti vie lautaset ruokapöydältä tiskikoneelle ja muistaa, että koiralle täytyy antaa ruoka. Äiti kävelee jääkaapille ottamaan koiran ruoan lämpiämään (koirattomille tiedoksi: huoneenlämpöinen ruoka aiheuttaa vähemmän ruoansulatusvaivoja kuin jääkaappikylmä) ja muistaa, että koiran huominen ruoka täytyy muistaa ottaa sulamaan.* Äiti kävelee hakemaan kippoa, johon koiran liha pannaan sulamaan, jotta se ei valu pitkin jääkaappia ällöjä nesteitä, jotka jonkun pitää jaksaa siivota (arvata varmaan saattaa, kuka se joku tässä(kin) taloudessa on). Kippoa hakiessaan äiti huomaa, että iltaruoan jämät täytyy panna kylmään huomisen lounaaksi, jotteivät kuivahda pilalle. Äiti lähtee hakemaan sopivaa rasiaa ja huomaa, että ruokapöytä on vielä pyyhkimättä. Äiti kääntyy hakemaan tiskirättiä ja muistaa, että ylihuomisen pupupaistin pääraaka-aine on muistettava nostaa sulamaan. Äiti kääntyy jääkaapille ja muistaa, että koiralle täytyy antaa ruoka. Huuhtele ja toista. Keskittymiskyky, huhuu?

Kuinka väsynyt voi ihminen olla, ennen kuin kaikki älyllinen toiminta lakkaa? Jos jaksan silti tehdä illalla töitä, olenko kuoharini ansainnut? (Retorinen kysymys; kuohari on aina ansaittu. Ensimmäiseen kysymykseen kuulen mielelläni vastauksen, jotta tiedän, missä vaiheessa aivot sanovat lopullisesti pim.)

* Teen aina kerralla isohkoja satseja vihannessoseita, lihoja ja hiilarisettejä, jotka pakastan kerta-annoksina, joista sulattelen makuhermoja hiveleviä komboja per kukin päivä. Systeemi toimi erittäin hienosti, kunnes arvelin ulkoistaa minimaalisen murto-osan kotitöistä Perusinsinöörille, jolloin koira pääsi tahtomattaan laihdutuskuurille. Nyt olen jälleen vastuussa koiran(kin) ruokahuollosta Ihan Itse.

6 kommenttia:

  1. Voi, lukuisat väsymyksen mieltä syövyttävät vaikutukset :/

    Muistan kun lapsen pikkuvauva-aikana tuli hyviä esimerkkejä väsymyksen muistille aiheuttamasta eroosiosta. Yhdenkin kerran olin menossa olohuoneesta muutaman metrin päähän kylppäriin laittamaan pyykkikoneessa olleet pyykit kuivumaan. Matkalla päätin käydä sittenkin ensin juomassa. Siinä kävellessäni pari metriä kylppärin ohi keittiöön ja käydessäni juomassa unohdin täysin, että pyykkikoneessa mitään pyykkejä olikaan.

    Puhumattakaan itkuisuudesta ja vitutuksesta, jotka nostavat päätään aina väsymyksen ylittäessä tietyn pisteen.

    Tsemppiä, jaksamista ja kaikkea sellaista! Ja kaikki palkinnot olet ansainnut, mitkä vain irtoavat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Itkuunpillahteluherkkyys ja kiukun kuohunta ovat kyllä niin syvältä... Ei se uupumusturtuneisuuskaan mukavaa ole, mutta ainakaan ei tule räjähdeltyä, kun ei tunnu miltään. :)

      Välillä pitää toistella muutamaa seuraavaksi tehtävää juttua litaniana mielessään - tai soperrella ääneen, jos tarpeeksi väsyttää... - jotta ei ihan kaikki unohdu tekemättä. :D Voi uni, kuinka sinua kaipaankaan!

      Poista
  2. Kuoharille ehdottomasti kyllä!

    Unettomuus ja muutenkin jatkuva häsellys lapsien (ja teillä vielä koiran!) kanssa saa kenet tahansa lahopääksi, joka ei muista mistä oli tulossa ja minne oli menossa.

    Mä tasaisin väliajoin kilahtelen 3 veelle, kun se ei osaa keskittyä esim. pukemiseen vaan touhuaa aina jotain muuta. Ei tartte kovinkaan kauas lähteä hakemaan esimerkkiä kys. käytökselle, mulla on aina 15 hommaa kesken yhtä aikaa ja säntäilen koko ajan ees taas.

    Tsemppiä ja sitä KUOHARIA! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin kyllä joskus Entisessä Elämässä järjestelmällinen (silloinkin, kun oli useampi asia vireillä yhtä aikaa), mutta nyt on karannut ihan naurettavuuksiin tämä yhtäaikaissuorittaminen ja etenkin sen toimimattomuus. Aloitan, jätän kesken toisen jutun aloittaakseni, unohdan kokonaan, ainiintoipitivielätehdä... Huoh. Voi kun joskus saisi tehdä rauhassa yhden asian loppuun asti... :)

      Kiitos, kuoharisaldo jäi viikonlopulta mukavasti plussalle. ;) Ehkä taas ensi viikon jaksaa!

      Poista

Antaa paukkua!