lauantai 4. toukokuuta 2013

Myrkkymaito

Osallistuin THL:n rintamaitotutkimukseen, kun mukava täti sattui tilaisuutta tarjoamaan, kun synnärillä odottelin pikkunyyttiseni kera kotiinlähtöä. Tulokset tulivat byrokraattisella vauhdilla ja tarkkuudella (kolme kertaa perään kyseltyinä) vuotta myöhemmin:


Äidinmaitonäytteenne rasvaa kohti laskettu pitoisuus dioksiinien (PCDD/F) osalta on 2,30 pg WHOPCDD/F-TEQ/g ja PCB-yhdisteiden osalta 1,90 pg WHO-PCB-TEQ/g.


Tutkituille yhdisteille ei ole olemassa normaaliarvoja, mutta tiedämme suomalaisten naisten äidinmaidon keskimääräiset dioksiini (PCDD/F)- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet noin 25 vuoden seurannan perusteella. Nyt tehdyn tutkimuksen tulokset olivat ensimmäistä lastaan imettävillä äideillä dioksiinien osalta (WHOPCDD/F-TEQ) keskimäärin 3,7 pg/g rasvassa ja PCB-yhdisteiden osalta (WHOPCB-TEQ) 2,0 pg/g rasvassa. Toista lastaan imettävillä pitoisuudet olivat keskimäärin 20 %:a alemmat kuin ensisynnyttäjillä [sic].

Tarttis vissiin kerrata vähän lukion kemiaa tai jotain. No, kun karsitaan kaikki epäolennainen (lue: aines, joka vilahtaa yli hilseen), päästään humanistimatikalla näinkin tiiviiseen antiin:

dioksiinit: 2,3 pg < keskiarvo 3,7 pg/g
PCB-yhdisteet: 1,9 pg < keskiarvo 2,0 pg/g

(Anteeksi maalaisuuteni: Wikitin peegeen: pikogramma, 10–12. On vissiin vähän vähän. Mutta tulipahan opittua jotain uutta! Nyt jännätään, kauanko tämä tiedonripe pysyy muistiseulassa.)

Tekstistä lienee myös tulkittavissa, että olen suodattanut myrkyistäni 20 % Pikkupöllöön, kun Mahdollinen Toinen Lapsi saa hivenen vähämyrkkyisempää eriteapetta. Rakkaudella, äiti. Tosin:


Tuloksenne eivät anna aihetta huoleen. Imettäminen on lapselle erittäin tärkeä ja äidinmaito vastasyntyneen parasta ravintoa [sic].

Että ehkäpä tässä on tehty enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja löytyi sentään jotain, josta osaan olla THL:n kanssa samaa mieltä (tärkeää on, ja ravintoa). Haluaisinpa vain tietää, mitä kaikkea muuta lapsukainen on tyytyväisenä lutkuttanut sisuksiinsa. Tai ehkä on parempi, etten tiedä.

Pikkupöllön maitoinen historia käsittää siis 6 kk täysimetyksellä ja siitä eteenpäin lapsentahtisesti, pois lukien yömaidottelun lopettaminen, kun äidin oli pakko saada nukkua. Nyt mennään lukemissa 1 v ja reilut 3 kk ja pitäisi päättää, jatkanko lapseni myrkyttämistä vai palautanko eritetehtaani puhtaasti omaan käyttööni. Ja miehen huvi-. Pikkupöllö jakaa muuten joviaalisti sapuskoistaan, mutta jos sattuu olemaan kylkikoppiksena ja Perusinsinööri työntää kouriaan liian lähelle rintavarustusta, läpsähtää napakka litsari. Näpit irti, nää on mun!

5 kommenttia:

  1. Huh, kaikkea ne tutkiikin... on varmaan hyödyllistä joo jne, mut onneksi ei mulle annettu. Oon just niin hölmö siinä, et sit googlettelisin kotitohtorina yökausia silmät ristissä, et mitä tää nyt niinkuin todellisuudessa ja mun kannalta tarkoittaakin... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto lisää tuskaa! Itsekin ajattelin jättää syvemmät analyysit tähän... ;) Nyt voi hyvin tuudittautua siihen uskoon, että hyötypuolet pesevät haitat mennen tullen. Voi sitten 20 vuoden päästä lukea jotain tutkimuksia siitä, miten on onnistunut hyvää tarkoittamalla tekemään järkyttävää hallaa lapsen terveydelle. :D (Äitini suurin trauma, tästä on tullut sisäpiirin vitsi meillä. Kaikki On Aina Äidin Vika!)

      Poista
  2. Sulle on toinenkin tunnustus!


    (Huh, melkoinen tutkimus, mut sentään hyvät tulokset - näin kotikemistin näkökulmasta).

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille! Tulikin piristystä niin hyvään saumaan ettette uskokaan. Puuh.

    (Joo, minäkin lukiokemmoineni tulkitsin tämän hövelisti ihan hyväksi lopputulemaksi. Näillä mennään, kun ei muutakaan voida!)

    VastaaPoista

Antaa paukkua!