tiistai 15. tammikuuta 2013

Pienen hetken pysähdys

Seisahdimme päiväkävelyn päätteeksi lintulaudan viereen, tyttö liinassa takin alla lämpöä hohkaen, posket punaisina.

Täh, täh, täh! Niin, pikkulintuja siellä.

Pihakuusessa vilisi talitiaista, hömötiaista, sinitiaista; kauempaa metsästä kommentoi korppi. Lintujen säksätystä ja Pikkupöllön innokasta huhuilua lukuun ottamatta täysi hiljaisuus, pikkupakkasen nipistely, lumen ja kuuran peittämä maisema, lapsen puhdas ilo.

Taivas vaaleanharmaata lumipilveä, mielessä hetken rauha ja syvä onni.


Seis! Pysähdy tähän näin.


Pitäisi opetella pysähtymään joka päivä.

2 kommenttia:

  1. Totta! Vieläkun tuolta puiden välistä näkyisi aurinkoa..... Mulla on Sulle tunnustus, käys koppaamassa :) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/2013/01/tunnustelua_15.html

    VastaaPoista
  2. Sus siunatkoon, kylläpä te nyt pommitatte! :) Kiitos!

    Minusta tänään nimenomaan tuo auringon puute teki tunnelmasta niin pysähtyneen, sellaisen seesteisen ja ajattoman. Yleensä itsellä kuplii aina päällimäisenä tunteena ilo, kun aurinko paistaa, niin tänään oli hyvä päivä tuntea pitkästä aikaa rauhaa. :) Eipä silti, kelpaisi kunnon arskakin!

    VastaaPoista

Antaa paukkua!