tiistai 4. kesäkuuta 2013

Piha ilman sadettajaa

...paitsi että meillä on kaksi. (Näyttävät muuten tulevan tänä kesänä tarpeeseen. Tosin nyt on autotallin seinässä jo vesipistekin [wuhuu!], niin saa kantaa kannullakin, jos haluaa reippailla.)

Meillä on myös rönsyileviä köynnöksiä, sammaleisia kivimuureja, reheviä ja väriä räiskähteleviä kukkapenkkejä, solisevaa vettä, puolivarjoisia pergoloita lukusoppineen ja kukkaketojen lomassa mutkittelevia polkuja.

Tai olisi, jos tontti ei olisi kuivahko kangasmetsäpohjainen etelärinnetontti, jos mies ei olisi jäykkäniskaisen modernin eleettömyyden minimalismin ystävä ja itsellä olisi aikaa, rahaa, tietoa, taitoa ja voimia. Pihasuunnitelmien kannalta ovat kuitenkin huikean vaarallisia nämä villit parisuhdeillat, kun katsellaan boksilta puutarhaohjelmia. Budjetti, nimesi olkoon ylitetty!

Oikeasti piha on vielä keskeneräinen ja enimmäkseen suunnittelu- tai korkeintaan odotteluvaiheessa. Omena- ja kirsikkapuut on istutettu, samoin marjapensaat, mutta muuten on vasta tehty pohjatöitä.

Nurmikkoa on (taka- ja etupihalla), nurmikkoa puuttuu (tallin ympärys on tekemättä, kun ei viivästyneen rakentamisen takia ollut järkeä istuttaa aiemmin).



Viipotusbaana
Melkein edustuskunnossa


Pikkuvinkki teille, jotka olette vasta nurtsinistutusvaiheessa: valkoapilan kanssa sitten vähän varovammin kuin Perusinsinööri. Nimim. Takapihan niittyosio menee uusiksi, kun apila valtasi sen.


Rappusia on, rappusia puuttuu.

Autotallin komeat portaat ja ovenpielet
Etuoven portaat ja Pikkupöllön kivikokoelma


Takaoveltakin puuttuu portaat, mutta sokkeli on sentään jo rapattu.


Kitkettävää? Meilläkö? Vain 70 metriä kivimuuria ja jumalattomasti kaikkea muuta. Onhan tässä koko kesä aikaa...


Vähän rehottaa
Vähän siistimpää jo
Vähän jäi kitkemiset kesken. Viime viikolla


On jotain valmistakin.


Kivimuurin istutuskaista
Väriä elämään




Metsänreunan kielot <3
Ihana omena




Pikkupöllön kivipuutarha on valmiimpi kuin äidin kesäkukkaruukut. Jospa viikonloppuna saadaan asiat oikealle tolalle. Huomatkaa taustalla sepelipenkin äärimmäisen tärkeä kasteluväline ja rakas unikamu




Ja törkeän paljon on ihan alkutekijöissään. 
 

Autotallin nurkalla sijaitsee puuliiteri
Pihavalo, ainakin suunnitelmissa




Grillikatos - melkein valmis

No, ikuisuusprojektejahan nämä talot ja pihat ovat. Tällaisella kelillä vain ahdistaa normaaliakin enemmän se, ettei saa koskaan tehdä mitään - enkä tässä dramatiikan tuskissani liioittele pisaraakaan - ilman että eräs pieni ihanuus roikkuu kitisten puntissa tai että kaksi pientä ihanuutta tuhoaa tahollaan jotain. Mieli halajaa päästä istuttamaan ja puuhaamaan uutta, ja entisetkin olisi jotenkin ehdittävä ylläpitää. Mutta voihan sitä tietysti käveleksiä avojaloin käsi kädessä pehmeällä nurmikolla ja ihastella kukkia ja perhosiakin.


Piis änd lav!
Pupunaattori halaa maailmaa

PS. Haista kukkanen, Bloggerin kuvienasettelu. Kyllä tuli nättiä ja täsmällistä. Ihan ite tein.

10 kommenttia:

  1. Mut eiks joku apilaniitty olis just ihana? Vai onko tämä samanlaista tietämättömän hapatusta kuin se, kun muut ihmiset haikailevat omenapuiden perään? (VALITKAA KORISTEOMENAPUITA, YSTÄVÄT. AINA KORISTEOMENAPUITA.)

    Eiköhän pian tule sekin hetki, että pienen ihanuuden käsitys yhdessä tekemisestä ei ole se, että toinen kävelee ja toinen roikkuu puntissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No apilaniitty vois olla ja oliskin ihana, jos hälle olisi osoitettu täsmällisesti oma elintilansa. Noin toisten kukkain niityssä hän on tukahduttava ja ilkeämielinen rikkaruoho, mielestäni. Valtaa koko penkin niin ei mikään muu ehdi kasvaa. (ONKO ME NYT TEHTY ELÄMÄMME SUURIN VIRHE, KUN KAKSI OMPPUPUUTA ETUPIHALLE ISTUTETTIIN? VIELÄKÖ EHTII REPIÄ JUURINEEN? ONKO JO LIIAN MYÖHÄISTÄ?! ONKO KAIKKI MENETETTY?!)

      Kohta pääsen itkemään, että on se kumma, kun ei äidin seura kelpaa, niin mielelläni kun yhdessä jotain puuhastelisin.

      Poista
    2. No kaksi on ehkä vielä hallittavissa. Kymmenen on liikaa aivan kiistatta.

      Poista
    3. Voi helpotuksen huokausta! Täten yliviivaan juhlallisesti suunnitelmalistalta lisäomenapuun ja julistan sen haaveiluajatuksen kuopatuksi. Nöyrä kiitos väliintulosta, ennen kuin elämämme romahti!

      Poista
  2. Meidän puutarhasta puuttuu tuo mainitsemasi vesipiste ulkona. Välillä viritellään avonaisen saunan ikkunan kautta letku kylppäriin ja kastellaan puutarhaa ja täytetään vesisaavia. Mä niiiiiin toivon sadetta, tuntuu ihan kamalalta roiskia puhdasta vesijohtovettä pitkin pihoja (+ maksaa siitä samasta vedestä jätevesimaksu), mutta pakko vähän yrittää, ettei pihasta tule erämaata.

    Joko olette bonganneet neliapiloita? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tarkoitus ottaa vielä jättisoikko rännin alle keräämään sadevettä, mutta eipä tuolla kovin montaa tippaa tällä hetkellä olisi, vaikka talon nurkalla tönöttäisi. Harvoin helteestä valitan, mutta nurtsi tekee aika kivuliaan näköistä kuolemaa, samaten toiveet uusista istutuksista. Jos vaikka muutaman peräkkäisen yön sataisi, pliis?

      Sen minkä olen ehtinyt varpaitani tuijotella siinä välissä kun huudan toiselle EI SINNE! ja karjun toiselle ET SYÖ SITÄ! niin ei ole vielä silmään sattunut... :) Ilmankos on nyt vähän onnetonta menoa!

      Poista
    2. Mä oon ihan kamalan väsynyt. En tiedä mistä johtuu mutta en muista koska oisin ollut näin väsy. Pistetään sen piikkiin että huutonauroin varmaan kymmenen minuuttia tolle "huudan toiselle EI SINNE! ja karjun toiselle ET SYÖ SITÄ!".
      Pahoitteluni. Tirsk.

      Poista
    3. Minä kyllä tiedän mistä tämä oma väsymystilani on suoraa seurausta - esmes viimeöisestä Pupunaattorin temppuilusta, lämpimät kiitokset vain sinne sikeästi tuhisevan korin suuntaan - ja pahoin pelkään, että kohta mennään taas siellä elämäni pahimman väsymyksen syvässä suossa. Että nyt tulee läjäpäin sympatiaa siihen suuntaan. Jos joskus kaipaat piristystä, niin soitan sulle videopuhelua meidän ulkoilusta!

      Poista

Antaa paukkua!