tiistai 30. huhtikuuta 2013

Säläpläjäys

Syvä huokaus, syvä hengenveto, pidätetään henkeä ja suolletaan, jotta ehkäpä ehditään pikapäivittää suunnilleen kaikki tähdellinen, ennen kuin pirpana havahtuu tilapäiskoomastaan [no eihän sitä tietenkään ehtinyt kuin listata kirjoitettavat asiat... huoh. Saati sitten aloittaa niitä töitä. Noh, iltahan tässä on aikaa. HUOH.]:

Kyllä, edelleen on maailmasta aika kateissa. Kaikki roikkuu, mitään ei ehdi, sekopäistä häsellystä. Painavaa ahdistusta. Mutta tasapainoksi sentään edes välillä pilkahteleva aurinko, sinnikkäästi ylöspäin puskevat tulppaanit ja pihaintoilu.

Niin, se juoksukoulun toinen osa. Olihan tuo, viikko sitten. Huoli pois, olen siis selvinnyt koettelemuksesta hengissä! Jennijee ehti, kun hallitsee ajankäyttöään hieman allekirjoittanutta tehokkaammin, jo raportoida tapahtumista. Itselläni ei ole tähän mitään lisättävää, paitsi että tuota tukastakiskomisylväyttä tulisi harjoittaa jatkuvalla syötöllä, jotta pysyisi ranka edes jotenkin kuosissaan tässä lattiallakönöttelyjäykistymisessä, ja että mielestäni oli kovasti epäreilua väittää, että "juostaan lopuksi sama lenkki kuin viimeksi", kun sitten kuitenkin kierrettiin pitempää reittiä. Mieli järkkyi, ja ruumis. Varsinkin, kun spurttien jälkeen oli jo kuolla siihen paikkaan. Jaksoin kuitenkin loppuun asti - jee! - vaikka loppukiri ei tainnutkaan enää kovin tyylipuhtaasti sujua... Ihmetyksen aihetta sai kylläkin aikaan se, ettei seuraavana päivänä tuntunut yhtään missään. Epäilen jonkinmoista pitkittynyttä sokkitilaa. Kävin sitten myös uhallanikin kilometrin kävely- ja kahden kilometrin juoksulenkillä, ja sitten seuraavana päivänä vähän taas tuntuikin. Diagnosoin itselleni nahjuslihakset.

Ihanat kanssabloggaajat, jotka bloggaavat. Paljon. Fiksuja ja koskettavia ja hauskoja ja älykkäitä ja yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja. Kiehun harmista, kun en ehdi vastata; hädin tuskin pysyn lukuvauhdissakaan. Kokekaa täten kollektiivinen multikommentointi: [merkityksellistä sisältöä, keveitä lennokkuuksia, kikatuttavaa huumorinkukintaa, läheisyyttä luovaa herkistelyä]. Pus!

Vappu? Mikä vappu? No, yritetään ehtiä hengailla vähän perheen kesken. Sitten lisää töitä. Mutta siitä huolimatta kaikille ihanuuksille iloista ja aurinkoista vappendaakkelia!

4 kommenttia:

  1. Ni tuuksää sinne Kympille? Jennijee sanoi, että kaikki ei pääse, minä heti huolestumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä on nyt niin sanoakseni vähän auki vielä. :( Jos ehtisin (osaisin) niin väsäisin tähän monimutkaisen syy-seurauskaavion tekijöinään raha, polvet, työt, lapsenvahdilliset seikat ja miehen elämän mystiset vaiheet. Mutta <3 että huolestuit. Tuntuu että katoan kohta sosiaalisen (blogi)elämän kartalta työkiireineni. :'(

      Poista

Antaa paukkua!