Tiedättekö, mikä on maailman rumin sana?
Toisin kuin Kaunein sana -äänestysten tuloksista voisi päätellä, kaikista hirvein, painostavin, ahdistavin ja sieluaraastavin sana on äiti. Äiti, äiti, äiti, äiti, äitiäitiäitiäitiäitiäitiÄITIIIIIIIIII! Keskeytyksettä, välillä jopa sinä äidillisenä psyykenpaikkailuhetkenä joka päikkäriaikanakin tunnetaan. Unissaankaan ei lapsi voi jättää äitiä rauhaan.
Tyttö roikkuu lahkeessa, ulisee,
vaatii, kitisee, huutaa, möykkää, lääppii, läpsii, mölyää naama räässä,
äilyää, vinkuu, rääkyy, narisee*, tunkee, takertuu, vänisee, mäiskii koiraa, ei tottele pätkääkään eikä kelpuuta isäänsä yhtään mihinkään. Äiti syöttää (koska turhahan sitä itse on mitään haarukoida/lusikoida, vaikka vallan mainiosti osaa - kai sitä äidille pitää jotain tekemistä keksiä, jottei vahingossa syö, raukkaparka, ruokaansa ainakaan lämpimänä), äiti vaihtaa vaipan** ja vaatteet, äiti kantaa, äiti lukee, ei ihii, hyvin painokkaasti äiti, eikä mikään riitä. Siinä 15-tuntisen päivän jälkeen, kun edessä on vielä työilta, alkaa olla vähän väsynyt fiilis. Perusinsinööri oli vielä viikonlopun kaverinsa häissä, niin hengähdystaukoa ei ole tarvinnut edes toivoa.
No, lopetan avautumisen tähän ja hengähtämisen sijaan teen niitä töitä, niin ehtii ehkä vähän nukkuakin tänä yönä. Fiilikset on kiteyttänyt aivan erinomaisesti PeNa; lukekaa sieltä, miltä minusta tuntuu. Se lohtu tässä sentään on, että saan pian takuuvarmasti sen päivittäin toivomani verisenä ryöpsähdyksenä ikuisen rauhan tuovan aivoaneurysman, on meinaan raivoverenpaineet sen verran tapissa.
*Sympatiseeraan sitä raukkaparkaa, joka etsiytyi blogiin hakusanoilla "lapsi narisee". Niin tekee. Koeta kestää. Toivotaan, että kyseessä on itsestään ohimenevä vaiva.
**Koska kyllähän sitä täysikuivan lapsen on paljon miellyttävämpää kieltäytyä potasta/pöntöstä, raivota vaippaa vaihdettaessa ja muhitella umpikusessa vaipassa. Paljon miellyttävämpää, kaikille osapuolille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Antaa paukkua!