Lanzarote on nyt nähty. Matkaan piti lähteä kokoonpanolla äiti (tai nykyään usein hellitellen äipsä), mumma, eno ja Pikkupöllö, mutta kohtalo puuttui suunnitelmiin karulla kädellä ja mursi mumman lonkan lähtöä edellisenä viikkona. Lähdettiin siis kolmisin, ja oli huikeaa ja raskasta ja ihanaa.
 |
| Mitä sieltä näkkyy? |
 |
| Lits läts |
 |
| Aakeeta laakeeta |
Aurinko <3. Siihen kiteytynee matkan tärkein anti.
Pikkupöllö on siirtynyt ihan itse valitsemaansa Ison Tytön Sänkyyn ja omaan huoneeseen. Nyyhk ja jee. Unituhinaa ja kainalokääpää kaipailen, mutta onhan tämä itsenäisyyttä kohti johtava askel kutkuttelevan ihanakin. Nyt sängyssä voi lukea ennen nukkumaanmenoa! Lukemattomien kirjojen pino, häviösi on vääjäämättä koittava.
Kevät on tuonut tullessaan pihaintoilun, ja viherpeukaloa syyhyttää. Tästä lähdetään:
 |
| On se, leskenlehti |
Netti on laulanut ja vikissyt, kun kukkapenkkisuunnitelmia on pyöritelty, laajennettu ja laajennettu vähän lisää. Onneksi on lääniä, jota täyttää. Vielä kun lompakon sisältö vastaisi tarpeita ja haaveita...
Loppupiristeeksi vielä Pikkupöllön pohdintaa: "Isi on komee poika, isin ei tarvii meikata. Äitin tarvii meikata."
